Kalapäiväkirja

Valkeisjärvi 21.5.2011

2011-05-23T19:18:00.002+02:00

Kilpailukalenterin uusi tuttavuus oli Kinnulan Valkeisjärven kilpailu. Arvonta alkoi jo kuudelta, joten suuntasimme monien muiden kilpailijoiden tapaan paikalle jo edellisenä iltana. Kirkasvetinen järvi näytti todella hienolta ja illan tyyntyessä kalojen pintakäynnit täyttivät järven. Kalaa seuraavan päivän kilpailua varten näytti ainakin olevan. Istutus oli venynyt suunnitellusta ja suoritettu vasta torstaina, joten istutusrannan tuntumassa kalaa pyöri massoittain. Aivan istutusrannan lahti oli rajattu pois kilpailusta, mutta lippusiiman tuntumaan oli odotettavissa ruuhkaa.

Yllätykseksi porukka arvottiin neljään ryhmään, kun se olisi yhtä hyvin voitu arpoa kahteen ryhmään. Arvonnan jälkeen kamat kasaan, intterisiima kehiin ja liitsisetti päähän. Kaikki oli valmista uuden paikan valloitukseen.

1. jakso, klo 7-8.30
Arvelut osoittautuivat oikeiksi ja lähtörantaan syntyi 13 veneen(!) sumppu. Paikka ei ruuhkan takia kiinnostanut itseäni, vaikka siitä varmasti saisi alkuun hyvinkin kalaa. Päätimme Valkeisjärvellä aikasemminkin kalastaneen Ilveksen Markun kanssa suunnistaa pohjoispään lahden tuntumaan, koska tuuli oli parin päivän ajan painanut siihen suuntaan ja vienyt mukanaan toivottavasti osan kaloista.

Alku ei vaikuttanut hyvältä. Meitä suuntasi sinne neljä venettä, joista vain yksi sai kalan ensimmäisten kymmenien minuuttien aikana. Tuulen mukana kantautui ääniä mittakaukalon kolinasta, eli lähtörannan tuntumassa kalaa varmasti nousi.

Muutaman paikanvaihdon jälkeen löysimme vihdoin kaloja ja Markku sai kolme kalaa veneeseen ennen kuin itselläni alkoi onnistua. Jakson lopulla onnistuin saamaan kaksi kalaa ylös. Varovaisia tärppejä oli enemmänkin, mutta en vain saanut kaloja tarttumaan.

Lähtörantaan jääneet kilpailijat olivat saaneet kalaa varsin hyvin, mutta jakson loppua kohden kalantulo oli hiljentynyt aika lailla. Paras saalis oli Hiltusen Jyrkin 11 kalaa. Oma kahden kalan saaliini riitti jakson kuudenteen tilaan, joten aloitus meni hieman penkin alle.

2. jakso, klo 10-11.30
Lähtörantaan näytti taas tulevan ruuhkaa ja edellisen jakson lopetus oli omalta osaltani hyvä, joten päätin suunnata jälleen pohjoispään lahteen. Sinne näytti suuntaavan neljä muuta venettä, joten lähtörannassa oli jälleen tunkua, kun loput seitsemästätoista veneestä jäivät lähtörantaan.

Vaihdoin jaksolle päähän boobyn ja hieman muutenkin vaihtelin perhoja ja uittotyylejä löytääkseni paremmin toimivia malleja. Jakson alkupuolella sain kohtuullisen nopeasti pari kalaa. Myös ympärillä olevat veneet saivat kaloja, mutta jakson edetessä kalantulo alkoi hiljentyä. Jälleen oli runsaasti varovaisia tärppejä ja yksi harmillinen tiputus väsytyksestä. Myöhemmin jaksolla onnistuin saamaan vielä yhden kalan, joten lopputulos oli kolme kalaa ja ainakin kalamäärissä parempi kuin ensimmäisellä jaksolla.

Lähtöranta oli myös hiljentynyt aika lailla, joten kolme kalaa riittivät jakson kolmostilaan. Kahden jakson jälkeen oli hyvä suunnistaa järjestäjän tarjoamalle lounaalle.

Jo ensimmäisellä jaksolla tuuli mukavasti, mutta toisen jakson aikana tuuli oli yltynyt aika lailla. Etelän suunnasta puhaltava tuuli teki kilometrin soutu-urakasta takaisin venerantaan varsin hikistä puuhaa.

3. jakso, klo 14-15.30
Tuuli oli yltynyt aika lailla ja kääntynyt jo aikalailla lännen suuntaan. Selän ylityksessä olisi siis luvassa navakka sivutuuli, kun vaahtopäät värittivät järven pintaa. Pohdin jo soutu-urakan jättämistä väliin ja kalastusta lähtörannan tuntumassa, mutta vesillelähtöä odotellessa päätin kuitenkin suunnata jälleen pohjoispään lahteen. Tällä kertaa niin päätti myös hieman useampi vene ja seitsemän venettä lähti avauksessa samaan suuntaan.

Lahden pohjukka oli hieman tyyntynyt tuulen kääntyessä, joten siellä sai kalastaa miedommassa tuulessa, vaikka tuuli muuten oli yltynyt jo erittäin kovaksi.

Varsin nopeasti sain ensimmäisen kalan mittakaukaloon. Ympärillä olevat veneet saivat tasaisesti kaloja. Jakson puolenvälin jälkeen sattui hyvä hetki ja sain nopealla tahdilla kolme kalaa. Tähän jakson kalansaaliini jäikin, vaikka jokusia tärppejä olikin. Trendi oli edelleen nouseva ja neljällä kalalla irtosikin jo jaksovoitto, kun lähtöranta alkoi selvästi hiljentyä.

4. jakso, klo 17-18.30
Viimeisen jakson alkuun mennessä tuuli oli yltynyt jo aikamoiseksi myräkäksi. Veikkailimme sen vähentävän soutuinto pohjoispään lahdukkaan, mutta toisin kävi. Lähtörannan heikko kalantulo sai yli puolet veneistä suuntaamaan järven pohjoisosaan. Tuuli oli sen verran kova, että sivutuuleen soutaessa aallot iskivät jo veneen laidan yli!

Edellisen jakson loppuhetkien tärppien siivittämänä päätimme aloittaa lahden suulta. Kalastus siinä oli varsin haastavaa kovasta tuulesta johtuen. Sisemmällä lahdessa tuuli olisi ollut miedompi, mutta mitäpä sitä ei kalojen perässä tekisi. Lahden suu osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Driftejä sai tehdä aikamoisen määrän veneen liikkuessa varsin kovaa vauhtia, mutta kalantuloa se ei haitannut. Kaloja ja tärppejä tuli tasaiseen tahtiin ja jakson päätyttyä kortissa komeili viisin merkintää. Enää oli edessä viimeinen souturypistys venerantaan.

Itselläni ei ollut juurikaan hajua tuloksista, koska olin viimeksi seurannut tuloksia kahden jakson jälkeen, kun olin vielä aika kaukana kärjestä. Edellinen jakso oli toki mennyt hyvin ja viidellä kalalla viimeiseltäkin jaksolta irtosi jaksovoitto. Toiveissa oli sijoittuminen viiden parhaan sakkiin, jolloin pistepotti karttuisi. Yllätys oli positiivinen kun oma nimi komeili kakkostilan kohdalla!

Kilpailu oli loppuun asti erittäin tiukka, kun voittajan ja kuudenneksi tulleen välillä oli eroa vain yksi piste!

Kaiken kaikkiaan Valkeisjärven kilpailu oli erittäin positiivinen uusi tuttavuus ja toivottavasti siellä nähdään kilpailuita myös jatkossa.

Lopputulokset
1. Jani Paananen
2. Jarkko Suominen
3. Mikko Räsänen
4. Ville Ristolainen
5. Harri Huru
6. Janne Pirkkalainen
7. Aleksi Vasu
8. Saku Ijäs
9. Ville Strandman
10. Juha Surakka

Iso-Valkeinen 7.5.2011

2011-05-23T18:46:00.003+02:00

Perinteinen kauden avauskilpailu käytiin Kuopion Iso-Valkeisella. Arpa heitti tällä kertaa A-ryhmään, joka tarkoitti arvonnan jälkeen veneeseen kapuamista. Keli näytti muuten mukavalta, mutta järven pinnalla ei näkynyt pienintäkään tuulen virettä, mikä tarkoittaisi veneiden seisovan paikallaan. Mahdollisia soutukilpailuita siis tulossa. Ei muuta kuin intterisiima kehiin ja liitsisetti päähän.

1. jakso, klo 9-10.30
Annoimme kiireellisempien höntyillä ensin vesille hakemaan paikkaansa ja valitsimme sopiva näköisen paikan letkan perältä lähtörannan tuntumasta. Hyvä valinta, sillä minä ja veneparini saimme molemmat kalat ensimmäisellä heitolla. Kalat kiinni molemmilla myös toisella heitolla, mutta vain minä sain omani ylös asti. Muutaman kalan jälkeen lähtöranta alkoi hiljentyä ja porukka hajaantua etsimään kaloja.

Jakson puolen välin jälkeen totesimme itsekin lähtörannan hiljentyneen niin, että oli syytä vaihtaa paikkaa. Parhaiten kalaa näytti tulevan sillan kieppeiltä, mutta siinä oli jo kaksi venettä parkissa ja tuulettomuuden takia paikat eivät todellakaan vaihtuneet. Päätimme kokeilla veneiden takaa, josko kaloja uiskentelisi myös siellä puolella. Ja uihan niitä! Hyvä päätös paikanvaihdon suhteen, joka tuotti loppuhetkillä useamman kalan. Lopulta kortissa oli 10 kalaa, jotka riittivät jaksovoittoon. Hyvä aloitus kaudelle.

2. jakso, klo 13-14.30
Edellinen jakso oli osoittanut moottoritien sivun olevan nyt parhaassa iskussa, joten suuntasimme heti alussa sinne. Nyt järvelle oli noussut pieni tuulenvire, jonka avulla pääsi driftaamaan juuri moottoritien suuntaisesti. Saimme jakson aikana tehtyä kaksi driftiä rannan suuntaisesti ja kalaa nousi tasaiseen tahtiin. Myös monta muuta venettä pyöri samoilla paikoilla, emmekä olleet ainoita, jotka kalaa nostivat veneeseen. Itsellä tuli haaviin asti myös yksi tuplatärppi.

Omaan korttiin tuli tällä jaksolla 11 merkintää, mikä riitti jakson kolmanteen tilaan. Hyvin jatkui kilpailu tänäkin vuonna. Edellisenä vuonnahan samoista asetelmista sakkasin täysin viimeisellä jaksolla jääden kalatta ja putosin siten kärkikahinoista. Nähtäväksi jäi miten tänä vuonna tulisi käymään.

3. jakso, klo 17-18.30
B-ryhmän kalastus näytti tuttuja ennusmerkkejä. Kalantulo alkoi selvästi hiljentyä. Kalaa järvessä varmasti oli edelleen, nyt vaan pitäisi tehdä töitä niiden löytämiseksi.

Ensimmäinen paikka vaikutti lupaavalta, kun muutaman minuutin jälkeen ensimmäinen kala solahti haaviin. Sen jälkeen alkoikin pidellä hiljaisempaa. Paikanvaihdot eivät tuottaneet tulosta, enkä onnistunut löytämään häiritsemättömiä kaloja. Joku muu sen sijaan onnistui ja jaksovoitto irtosi 13 kalalla.

Viimeisen jakson notkahdus pudotti omaa sijoitusta hieman, mutta suoritus riitti kuitenkin viidenteen sijaan. Se tarkoitti 1750 rankingpistettä ja finaalipaikan varmistumista. Ei hassumpi kauden avaus, vaikka viimeiselle jaksolle jäikin parannettavaa. Loppukauden kisoja pystyy nyt kiertämään ilman kummempia paineita ja koittaen kerätä lisää rankingpisteitä.

Lopputulokset
1. Jyrki Hiltunen
2. Ville Kivimäki
3. Jari Heikkinen
4. Ville-Antti Jaakkola
5. Jarkko Suominen
6. Juha Surakka
7. Henry Saarikko
8. Pietari Sipponen
9. Rami Törmälä
10. Markus Tandefelt

Talvipäivän puuhia

2011-01-31T22:54:00.005+02:00

Posteljooni kantoi tuossa jokin aika sitten kotiin läjän materiaaleja ja ankkurin kokoisia koukkuja. Perhojen sitominen Kuuban reissua varten saattoi siis alkaa. Tällä hetkellä työn alla ovat lähinnä tarpooniperhot, jokunen bonariperhokin on tullut vaihtelun vuoksi kiedottua. Vielä sitä saa jokusen tehdä ennen kuin rasia on täynnä. Jätkäkin on innostunut seuraamaan isän touhuja perhopenkin ääressä ja päässyt nyt jo muutaman kerran itsekin osallistumaan. Saas nähdä tuleeko jätkästäkin vielä perhomies...

Korpilohi 16.10.2010

2010-11-19T11:38:00.007+02:00

Syksyisten työkiireiden lomassa on vihdoin aika päivittää kuulumiset tämän vuoden viimeisestä kilpailusta. Itselleni syyskarsinnoissa osui arpa vain Korpilohen kilpailuun, joten se oli ainoa mahdollisuuteni kartuttaa pistepottia ensi vuoden finaalipaikan toivossa. Hurjimmilla kun tässä vaiheessa oli jo finaalipaikat ensi vuodelle hankittuna.

Pienoisen navigointiseikkailun jälkeen löysimmen perille juuri parahiksi nuotin loimussa pidettyyn arvontaan. Arpa heitti minut rannaltakalastusspesialisti Hiltusen taistelupariksi, joten taistelijaparin osalta homma oli ainakin kunnossa. Itse aloittaisin heti kalastuksen A-ryhmän arpalapulla. Kaikkiaan ryhmiä oli neljä, joista kaksi kalastaisi aamun Korpilohella ja kaksi Myllysuvannolla. Iltapäiväksi paikkoja vaihdettaisiin päikseen. Korpilohen rannat näyttivät olevan pienessä riitteessä aamutuimaan, mutta päiväksi oli luvattu hieman lämpimämpää, joten kisat pystyttäisiin varmasti viemään kunnialla läpi.

1. jakso, poolit 2 & 4
Itse en ollut aikaisemmin käynyt Korpilohella, joten aloituspoolilla ei ollut suurta merkitystä. Mitään en siitä osannut sanoa kuitenkaan. Päivän pikkuhiljaa valjetessa aloitin kalastuksen laavulle johtavan penkan keskellä olevalta 10 metrin rantakaistaleelta. Viereisestä ykköspoolista Vasu väsytti ensimmäistä kalaa jo heti melkein ensimmäisellä heitolla. Eipä aikaakaan, kun oman siiman päässä potki ensimmäinen kirjolohi. Hyvä tahti jatkui ja muutaman heiton välein kirjolohia käväisi mittakaukalossa. Loppua kohti tahti luonnollisesti hieman hiljeni. Poolin saalis oli silti 9 kalaa, johon olin vähiintäänkin tyytyväinen.

Jakson toinen puolikas oli nelospoolissa, joka sijaitsi kallion vasemmalla puolella. Pooli vaati käytännössä kahlaamista, että heittäminen oli mahdollista. Todella kylmää touhua. Kaksi kalaa onnistuin koukuttamaan poolista, mutta molemmat onnistuivat hyppimään itsensä irti. Jakson saaliiksi jäi siis 9 kalaa, joilla irtoisi kuitenkin jaksovoitto.

2. jakso, poolit 5 & 1
Viitospooli ei ollut päivän parhaiden poolien joukossa, sillä se oli kauttaaltaan varsin matalaa ja kalat tuntuivat oleilevan syvemmissä kohdissa. Kaikki aikaisemmin kalastaneet olivat kalastaneet viitos- ja kuutospoolien rajalla. Itse ajattelin tehdä erilaisen vedon ja käydä kalastamassa pitkän ja matalan lahdukan niiltä osin, kun sieltä löytyi hieman syvempiä kohtia. Ajatus osoittautui hyväksi, sillä löysin sieltä yhden kirjolohen, mitä kaikki muut poolissa kalastaneet eivät onnistuneet tekemään. Kala jäi tämän poolin ainoaksi tapahtumaksi.

Jakson toisen puolikkaan kalastin ykköspoolissa. Lammen jäätyminen alkoi tällä jaksolla haitata kalastusta enemmänkin. Ilveksen Markku toimikin jakson aikana ja jaksojen välissä ansiokkaasti jäänmurtajana, jotta kalastusta pystyttiin jatkamaan mahdollisimman tasapuolisissa merkeissä. Jäiden seasta onnistuin saamaan kaksi kalaa, joilla jakson kokonaistulokseksi tuli siis kolme kalaa. Näillä kaloilla irtosi toinen jaksovoitto. Kahden jakson jälkeen homma näytti hyvältä.

3. jakso, poolit 3 & 5
Myllysuvannolla oli pidellyt hiljaisempaa aamulla. Kaloja oli noussut (muistaakseni) neljä kalaa koko aamupäivän aikana. Ja nekin yhtä lukuunottamatta ykköspoolista. Nopea katsaus omaan kilpailukorttiin ei suuri riemunkiljahduksia aiheuttanut. Minulla ei ollut kumpaakaan "päätypooleista", joista kalat olivat tulleet. Ei varsinkaan ykköspoolia. Hiljaista jaksolla sitten pitelikin, molemmissa pooleissa. Tuloksena blänkki.

4. jakso, poolit 6 & 2
Vähintään yhtä hiljaista piteli kuin edellisellä jaksolla. Tuloksena siis toinen blänkki.

Kaksi jaksovoittoa reiluilla kalamäärillä riittivät kuitenkin kilpailun kolmateen sijaan. Mukava päätös tälle kilpailukaudelle ja avaus seuraavalle. 1833 pisteen kanssa on hyvä lähteä talvitauolle.

Lopputulokset
1. Juuso Siltanen
2. Anssi Hakola
3. Jarkko Suominen
4. Juhani Rosenström
5. Jyrki Hiltunen
6. Sami Niskanen
7. Joonas Kunelius
8. Janne Pirkkalainen
9. Aleksi Vasu
10. Arto Pikkarainen

LOOP-Cup Grande Finale 28.8.2010

2010-09-01T19:04:00.004+02:00

Kesän mittaan SM-karsintojen lomassa karsittiin joukkuekilpailuina myös LOOP-Cupin finaalipaikoista. Pirkkalaisen Jannen kanssa hoidimme finaalipaikan suvereenilla suorituksella voittamalla kaksi kisaa Savon LOOP-Cupista. Finaalin selvisi kaiken kaikkiaan 16 kilpailijaa, mutta peruutuksien jälkeen kisassa oli mukana 12 kilpailijaa. Panosta kilpailussa riitti, sillä pääpalkintona oli ei enempää eikä vähempää kuin kalastusmatka Kuubaan tai Argentiinaan.

A-ryhmän arpalappu tiesti taistelijaparikilpailussa sitä, että aloittaisin kalastuksen. Normaaleista kilpailuista poiketen kisassa hyväksyttiin kaikki kalat 15 sentin alamitalla. Taimenella ja harjuksella oli toki lakisääteiset alamitat.

1. jakso, poolit 3 & 1
Kolmospooli näytti olevan selvästi kisan pisin pooli, liekö se enteili jotain poolin tasosta. Edellisellä viikolla tehtyjen istutusten johdosta päätin aloittaa keskittymällä kirjoloheen. Eipä aikaakaan kun ensimmäinen kirjo potki siiman päässä, mutta irtosi. Kohta sama juttu toistui. Ja taas! Kirjot ottivat niin varovaisesti, että niitä oli todella hankala saada tarttumaan kunnolla. Poolin alaosasta sain sentään yhden kirjolohen oikein mitattavaksi asti. Sen lisäksi sain pari mitallista särkikalaa. Aivan ensimmäisen osuuden lopussa tiputin vielä yhden kirjon. Ei tämän homman näin pitänyt mennä!

Ykköspooli oli niskalla ja olin varma, että niskapadon alla lymyilisi kirjolohia, joten päätin taas yrittää niitä. Eivät ne tuntuneet liitseistä kiinnostuvan, joten vaihdoin pikkuperhoihin ja ryhdyin jahtaamaan pikkukaloja. Pooli oli täynnä nippanappa alamittaista ahventa ja salakkaa, mutta onnistuin saaman molempia myös yhden mitallisen. Sitten samasta paikasta tälläsi kirjolohi, joka veti heti ensimmäisellä syöksyllä perukkeen poikki. Uusi peruke ja heitto samaan paikkaan ja taas kirjolohi kiinni. Nyt kala näytti olevan hyvin kiinni ja väsyttelin sitä jo tovin, kunnes se taas yhtäkkiä irtosi. Ei tämä voi mennä näin!

Viidellä kalalla ja kahdeksalla pudotetulla (joista kuusi kirjolohia) olin jaksolla viides seitsemästä kilpailijasta. Aloin jo pikkuhiljaa kuoppaamaan toiveita Kuuban matkasta.

2. jakso, poolit 8 & 6
Taistelijaparini Otamon Pekka aloitti kalastuksen ja ehdin rauhassa tutkailla poolia. Näinkin yhden kirjolohen pyörähtävän aivan poolin yläosassa, joten päätin jälleen aloittaa liitseillä. Montaa heitta ei tarvinnutkaan heittää, kun kirjolohi makasi mittakaukalossa. Liitsisetti petti vielä yhden säynävän. Sitten päätin vaihtaa jälleen pikkuperhoihin ja jahdata särkikaloja. Hyvä päätös, sillä löysin pari hyvää paikkaa, jossa kaloja oli runsaasti ja sain vielä neljä kalaa.

Kutospoolilla kirjoja pyöri Pekan kalastuksen aikana useampikin kappale. Yritin jälleen naruttaa niitä alkuun, mutta tuloksetta. Siirryinkin taas heittämään nymfejä ja uppoperhoja. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja sain poolista vielä viisi mittakalaa. Jakson lopputulos oli siis 11 kalaa, joilla irtosi jakson toinen tila.

Kahden jakson jälkeen olin seitsemässä jaksopisteessä kolmen muun kalastajan kanssa. Edelläni olivat kolmessa pisteessä Korsmanin Teppo ja Virolaisen Petri ja neljässä pisteessä Sipposen Pietari. Mahdollisuudet voittoon oli vielä olemassa, mutta se vaatisi oman täydellisen onnistumisen lisäksi apuja myös muilta.

3. jakso, poolit 2 & 4
Nyt päätin heittää kirjolohenkalastuksen nurkkaan ja keskittyä suoraan pikkukalojen pyyntiin. Nymfisetti käteen ja menoksi. Montaa heittoa ei tarvinnut heittää kun ensimmäinen säyne oli mittauksessa. Ja heti perään toinen. Ja sitten kolmas... Sama tahti jatkui läpi koko ensimmäisen poolin ja lapussa komeili lopulta 16 kalaa ja mahdollisuudet jaksovoittoon olivat enemmän kuin hyvät.

Nelospoolista oli tullut kalaa hieman nihkeästi, joten lähdin hakemaan siitä paria lisäkalaa korttiin. Muutaman heiton jälkeen haavissa lepäsi jo ensimmäinen kirjolohi, joka nappasi pieneen nymfiin. Poolista löytyi vielä oikea lahnojen pesä, josta lahnoja löytyi urakalla isoimman ollessa 41-senttinen. Sain tästä poolista lopulta yhdeksän kalaa ja jakson kokonaistulos oli siis 25 kalaa. Olin varma jaksovoitosta.

Nyt piti enää jännittää muiden suorituksia. Kuulin Virolaisen ja Sipposen ensimmäisten poolien menneen hieman penkin alle, joten mahdollisuudet heidän lyömiseen oli olemassa. Korsman oli saanut huhujen mukaan viisi kalaa ensimmäiseltä poolilta, joten hänellä oli loistavat mahdollisuudet voittoon. Kun kilpailunjohtaja Pasi Niva keräsi toisen ryhmän tuloskortit oli selvää, että homma menisi erittäin tiukaksi.

Pakkasin kamoja autolla, kun Pasi tuli käsi pitkällä onnittelemaan. En ollut uskoa todeksi, että olin pystynyt nousemaan voittoon. Korsman oli kuitenkin jäänyt viidenneksi omalla jaksollaa, joten olimme tasapisteissä samoilla jaksosijoituksilla. Viimeisen jakson 25 kalan ansiosta vein homman selvästi kalapisteiden turvin. Tunnelma oli todellakin katossa! Kuuba ja tarpoonit, here I come!

Lopputulokset
1. Jarkko Suominen
2. Teppo Korsman
3. Janne Pirkkalainen
4. Petri Virolainen
5. Ville Vainio
6. Pietari Sipponen
7. Markku Ojala (dummy angler)
8. Ville-Antti Jaakkola
9. Esa Pölkki
10. SPT Haamu (dummy angler)
11. Ville Ristolainen
12. Pekka Otamo
13. Jyri Virtanen
14. Ari Meskanen

Perhokalastuksen SM vuosimallia 2010

2010-08-31T19:39:00.006+02:00

Kisat käytiin tällä kertaa Merikarvianjoella ja Kangasjärvellä. Parin viikkoa ennen kisaa tehty treenireissu antoi sen verran tietoa, että joella vesi oli vähissä ja järvellä kala tiukassa. Vesitilanteen vuoksi toivoinkin pääseväni aloittamaan joelta, koska uskoin, että joki tulisi olemaan hankalampi toisena päivänä. Kerrankin arpa osui kohdalleen ja nostin itseni B-ryhmään, joka aloittaisi kalastuksensa joelta ja siirtyisi sunnuntaina järvelle.

1. jakso, Stäävit-Vaadit, pooli 7Pooliin kuului koskea ja mukava pätkä loppuliukua ennen välisuvantoa. Aloitin kalastuksen loppuliu'usta ja kalaa nousikin tasaiseen tahtiin. Kun loppuliuku hiljeni kävin kopaisemassa nopeasti myös koskessa. Siellä ei pikaisella heittämisellä ollut vetoja, joten palasin loppuliukuun ja sainkin sieltä vielä muutaman kalan. Esimerkiksi kisan isoimman kalan tittelin jakaneen 71-senttisen kirjon. Lopputuloksena oli mukavat 9 kalaa, jotka toivat jaksovoiton.

Kuva: Sami Sandberg

2. jakso, Holmankoski, pooli 16
Aikalailla erinäköinen pooli kuin edellinen, sillä tämä oli rikkonaista virtaa ja pocketeja, joskin harmittavan matalaa. Tiukassa olivat kalat, sillä sain kalastaa poolia puolisen tuntia ennen kuin sain ylös ensimmäisen kalan. Kala avasi peliä hiukan ja sain vielä neljä kalaa ja kirin niillä jaksolla neljänneksi.

3. jakso, Piinukoski, pooli 15
Poolista ei ollut tullut yhtään kalaa kahden edellisen kalastajan toimesta. Molemmat olivat kuitenkin kuulemani mukaan nähneet poolissa kalan, joten mahdollisuudet kalaan oli siis olemassa. Tavoitteeni olikin välttää blänkki. Noin vartin kalastuksen jälkeen liitsiä vietiin ja varovaisen väysytyksen päätteeksi kirjolohi solahti haaviin. Aikamoisten tuuletusten saattelemana. Nyt saattoi helpottunein mielin kalastaa loppujakson. Eipä aikaakaan kun toinen kala kävi kaukalossa. Jo kohta vielä kolmaskin. Kolme kalaa toivat jakson kakkostilan poolista, josta aikaisemmin oltiin vain blänkätty. Olin todella tyytyväinen suoritukseeni.

4. jakso, Lankoski pooli 4
Pooli oli pitkä kuin nälkävuosi ja siitä löytyi monennäköistä vettä. Edellinen kalastaja oli blänkännyt, mutta olin varma, että saisin poolista vähintään yhden kalan ja se oli myös tavoitteeni. Silloin voisi lähteä seuraavana päivänä järvelle hyvillä mielin, kun alla olisi kala jokaiselta jaksolta. Varsin pian oikea hirmu puraisikin liitsiini ja mittakaukalossa komeili kohta 30-senttinen kirjolohi. Kaloja löytyi tasaisesti koko poolin matkalta ja lopulta niitä kertyi tuloskorttiin yhteensä neljä kappaletta. Tuo kalamäärä riitti harmittavasti vasta kuudenteen tilaan jaksolla.

Kokonaisuudessaan olin jokikalastukseen tyytyväinen, koska olin ensimmäisen päivän jälkeen kolmantena jokikalastajista. Näistä asetelmista oli hyvä lähteä järvelle.

5. jakso, järvi
Heitin ison liudan erilaisia perhoja erilaisilla siimoilla. Paikkaakin tuli vaihdettua ja etsittyä kaloja, mutta jakson tuloksena ei valitettavasti ollut yhtään kontaktia kalojen kanssa.

6. jakso, järvi
Toiselle jaksolle tein hieman muutoksia tekniikoihin ja taktiikoihin osittain myös yltyneen tuulen takia. Hetken kalastuksen jälkeen tärppäsi. Valitettavasti kala osoittautui lopulta ahveneksi. Onneksi seuraava tärppi oli siian, joka ui aina haaviin asti. Loppujaksosta sain vielä yhden tärpin, mutta se jäi vain tärpiksi.

7. jakso, järvi
Heti alkuun sain tärpin, joka ei valitettavasti tarttunut. Sen jälkeen kiertelimme eri paikkoja, mutta kaloja tai tärppejä ei enää tullut. Tai itse asiassa tuli, mutta vasta päätösvihellyksen jälkeen, kun kelasin siimoja sisään...

Lopputuloksissa seitsemäs sija, johon täytyy olla tyytyväinen oma suoritus huomioon ottaen. Parempi sijoitus olisi vaatinut huomattavasti parempaa onnistumista järvellä ja siihen eivät tällä kertaa rahkeet riittäneet. Rankingin kannalta seitsemäs sija oli hyvä, sillä se riitti pitämään meikäläisen rankingin toisella tilalla tämän kauden jälkeen.

Lopputulokset:
1. Tapio Penttilä
2. Olli Toivonen
3. Markus Tandefelt
4. Ville Ristolainen
5. Jukka Levänen
6. Jani Huhtaniska
7. Jarkko Suominen
8. Jari Heikkinen
9. Ville-Antti Jaakkola
10. Saku Nieminen

Utajärvi 10.7.

2010-08-25T20:53:00.002+02:00

Kilpailu lähti käyntiin täysin samaan tyylin, kuin se viime vuonna loppui. Se voidaan kuvata yhdellä sanalla: heikosti.

Ensimmäinen jakso: ei piston pistoa.

Toinen jakso: ei nykyn nykyä.

Kolmas jakso: ei vedon vetoa.

Neljännellä jaksolla onni vihdoin kääntyi, tai onnistuin vihdoin ja viimein tekemään jotain oikein, osuin oikealle paikalle, tai jotain muuta vastaavaa... Jaksoa ei tarvinnut kauaa kalastaa, kun yllätys yllätys, sain tärpin! Tosin tärpiksi se jäikin. Muutama heitto lisää ja pieni harmaa nymfi petti komean siian, joka pian makasikin haavin pohjalla. Seitsemän täyttä jaksoa kestänyt Utajärven hiljaiselo oli vihdoin päättynyt! Muutamia heittoja lisää ja pieni musta nymfi petti vielä pirteän kirjolohen. Kuiva jakso päättyikin sitten oiken ryminällä.

Yhden jakson kalat eivät lisää rankingpisteitä tuoneet, vaan riittivät jaksovoiton ansiosta kilpailun kuudenteen tilaan.

Huopanankoski 2.-4.7.

2010-08-25T20:31:00.002+02:00

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli tässä vihdoin raportti Huopanankosken karsintakilpailusta heinäkuun alusta.

Arpa heitti minut samaan ryhmään Virolaisen Petrin (kolmatta kertaa peräkkäin) ja Otamon Pekan kanssa. Itselleni osui A-ryhmän lappu, eli aloittaisin kalastuksen ryhmässämme.

1. jakso: pooli 4, klo 20-22.
Pooli oli edellisiltä vuosilta tuttu ja hieman jopa kasvanut tälle vuodelle. Se lähti maantiesillalta alavirtaan Niskantalon puolelta katsottuna vastarannan puolella ja ulottui aina Kuninkaanväylän niskalle asti. Poolissa oli hyviä kuohuja ja syvempiä monttuja, joita tahkosin erilaisin perhoin pari tuntia. En kuitenkaan saanut yhtään kalatärppiä, joten tuloskorttiin tuli harmittava nolla ensimmäiseltä jaksolta. Myöhemmin yöllä molemmat taisteluparini saivat poolista kalat aivan samoilta paikoilta, joita itse olin pommittanut.

2. jakso: pooli 6, klo 13-15.
Hellepäivän keskipäivän jaksolle minulle osui Saarensalmen pooli, joka käsitti koko uoman vanhalta sillalta ylöspäin. Aloitin pintureilla vanhan sillan yläpuolelta ja varsin pian sainkin Caddiksella 40-senttisen harjuksen. Hyvä avaus jaksolle, koska molemmat taisteluparini olivat blänkänneet poolin ennen minua. Loppujakson pitelikin vähän hiljaisempaa, kunnes aivan jakson lopulla sain mukavan kokoisen taimenen pyörähtämään tinseliin. Kala ei tarttunut, eikä sitä sen koommin näkynyt, joten jakson tuloksena oli yksi kala.

3. jakso, pooli 8, klo 19-21.
Pooli oli saunasuvannon alapuolinen koskiosuus, josta Virolainen oli onnistunut saamaan harjuksen ennen minua. Itsekin onnistuin nymfeillä ja pintureilla saamaan kolme harjusta, joista suurin oli 29,7 ja pienin 28,5. Kaikki siis kuitenkin alamittaisia, joten tuloskortissa komeili toinen nolla.

4. jakso, pooli 2, klo 00-02.
Yöjaksolle minulle osui niskapooli Niskataloa vastapäätä. Tämän poolin olin kalastanut molemmissa aiemmissa Huopanan kisoissa, joten se alkoi olla tuttu. Varsin pian poolin alapäästä nappasi kilpailun isoimmaksi jäänyt 54-senttinen taimen. Myöhemmin jaksosta pudotin vielä toisen reilun 40-senttisen kalan, mutta yksi kala kortissa riitti välttämään blänkiltä.

5. jakso, pooli 5, klo 14-15.
Viimeiselle tynkäjaksolle osui Kuninkaanväylän pooli, joka käsitti siis koko Kuninkaanväylän. Siinä riittäisi kuohuja ja piilopaikkoja kaloille myös keskellä päivää. Aikasemmin pinnassa näyttäytynyt kookas harjus ei perhojani kelpuuttanut. Eräästä montusta sen sijaan löysin mukavan taimenen, joka epäonnekseni katkoi kuitenkin perukkeet. Tuloksena siis jälleen nollajakso.

Lopputuloksissa olin kuitenkin viides ja sain kasvatettua rankingin pistepottia sen verran, että finaalipaikka varmistui. Hyvä fiilis siis jäi kisoista, vaikka hieman paremmalla onnella olisin voinut olla hyvinkin korkealla.

WFFC 2010

2010-08-09T13:13:00.002+02:00

Kesä on ollut kiireistä aikaa, joten blogikirjoittelu on jäänyt hieman vähemmälle. Palataanpa ajassa siis hieman taaksepäin. Perhokalastuksen MM-kilpailut kalastettiin Puolassa 14.-21.6.2010. Suomen joukkue oli luonnollisesti mukana taistossa maailmanmestaruudesta. Hienosti kilpailut menivätkin, siitä todisteena Suomen 6. sija joukkuekilpailussa. Omaan suoritukseeni täytyy myös olla tyytyväinen, olihan tuloksena henkilökohtaisen kilpailun 6. sija. Tarkemman analyysin oman kilpailuni kulusta voi lukea seuraavasta Pohjolan Perhokalastajan numerosta (3/2010).

MM-matka lähestyy

2010-06-02T09:43:00.003+02:00

Puolan MM-kisamatka lähestyy uhkaavasti. Aikaa lähtöön on enää pari päivää, sillä joukkueemme siirtyy paikan päälle harjoittelemaan tulevana perjantaina. Varsinainen kisatapahtuma alkaa 14.6. Eteläisessä Puolassa on ollut aikamoisia sateita viimeisen kuukauden aikana ja vedet ovat vähintäänkin korkealla. Yksi sektoreistakin on jo jouduttu siirtämään tulvien takia. Nähtäväksi jää onko se viimeinen siirto, mitä järjestäjät joutuvat tekemään.

Viimeiset trenenit kotimaassa tuli vedettyä eilen Muuramejoella. Nyt on aika keskittyä tavaroiden pakkaamiseen ja reissuun valmistautumiseen.

Seuratkaa joukkueemmen edesottamuksia Suomen perhokalastusmaajoukkueen blogista. Päivitämme niitä sinne nettiyhteyksien sallimissa rajoissa.

Kirous murtuu

2010-06-02T09:01:00.003+02:00

Sunnuntaina 30.5. oli aika suunnata Riistavedelle Suuren Kangaslammen karsintakilpailuun. Paikalle saapui 27 kisaajaa, jotka arvottiin kahteen ryhmään. Arpa heitti tällä kertaa minut B-ryhmään, eli varusteiden kasaamiseen ei ollut mitään kiirettä.

1. jakso
A-ryhmän jakson voitti Lähteenmäen Martti mukavalla 8:lla kalalla. Kalaa näytti tulevan kuitenkin mukavasti ympäri lampea, joten mihinkään soutukilpailuun ei ollut tarvetta. Suuntasin samoille seuduille, missä Martti oli kalastanut, koska siellä sai tehtyä mukavia driftejä rannan suuntaisesti. Montaa minuuttia ei tarvinnut kalastaa, kun ensimmäinen kala puraisi liitsiin ja makasi kohta mittakaukalossa. Jakson mittaan sain vielä kolme muuta kalaa samaa aluetta driftaamalla. Kalastimme melkein koko jakson samoilla paikoilla, kunnes lopussa vaihdoimme lähtörantaa vastapäisen lahden pohjukkaan. Paikan vaihto toi vielä yhden kalan lisää ja jaksovoiton.

2. jakso
Porukkaa alkoi selvästi kertymään niille paikoille, joissa kalastin ensimmäisen jakson. Venekaveriksi sain edellisellä jaksolla toisen viiden kalan miehen Immosen Petrin. Päätimme aloittaa vastapäisestä lahdesta, josta sain viimeisen kalani ja siirtyä sitten Petrin ensimmäisen jakson kalapaikoille. Aloituspaikasta saimmekin molemmat kaksi kalaa mieheen. Tapahtumia oli kyllä enemmänkin, mutta ne jäivät vain tiputuksiksi tai tärpeiksi. Parisenkymmentä minuuttia ennen jakson päättymistä vaihdoimme paikkaa ja ensimmäisellä driftillä sainkin kolmannen kalan. Samaisella driftillä ajoankkuri juuttui jättiläiseen tukkiin. Sain kuin sainkin kiskottua tukkia ylös pari metriä, niin että sain leikattua poikki narun, josta ankkuri oli kiinni tukissa. Muuten olisi pitänyt jättää koko ankkuri syvyyksiin. Jaksoa oli jäljellä enää muutama minuutti ja kädet aivan ruvella ja hapoilla, joten jakson saaliiksi jäi kolme kalaa, joilla irtosi kolmas sija.

3. jakso
Päätin suunnata jälleen samaan paikkaan, mistä edelliselläkin jaksolla kalastuksen aloitimme. Kuten aikaisemminkin tällä kaudella, yksikin kala jaksolta tulisi riittämään hyvään sijoitukseen. Tällä kertaa ei tarvinnut pitkään yrittää, kun kala potki siiman päässä. Ja onnekseni kohta myös haavissa. Pienet tuuletukset piti täräyttää ilmoille viimeisen jakson kirouksen murtumisen kunniaksi. Vielä toisenkin kalan sain jakson aikana ja nuo kaksi kalaa riittivät jakson toiseen tilaan.

Koko kisan vei Kurtin Heikki, jonka kanssa olimme tasapisteissä. Heikillä oli tilillään kuitenkin kaksi jaksovoittoa, joten homma ratkesi siihen. Oma pistepotti karttui mukavasti, kun toisesta tilasta tilille rapsahti 1926 pistettä. Nyt kasassa on 3426 pistettä, joiden uskoisin jo riittävän finaaliin. Pistepottia on kuitenkin mahdollista vielä lisätä Huopanankosken kilpailussa heinäkuun alussa.

Pohjoissavon LOOP-cup meni myös juuri niin kuin Pirkkalaisen Jannen kanssa suunnittelimme. Tästä osakilpailusta rapsahti myös voitto tilille. Yhdessä aikaisemman Iso-Valkeisen kilpailun voiton kanssa se tietää meille paikkaa LOOP-cupin Grande Finaleen.

Lopputulokset
1. Kurtti Heikki
2. Suominen Jarkko
3. Pirkkalainen Janne
4. Rosenström Juhani
5. Juntunen Miika
6. Raatikainen Pasi
7. Lähteemäki Martti
8. Hakola Anssi
9. Immonen Petri
10. Huru Harri

Viimeisen jakson kirous

2010-05-17T06:37:00.006+02:00

Helleaallon aikaiset karsinnat jatkuivat Kuusikkolammella sunnuntaina 16.5. Edellisen viikon maanantaina paukahtanut polvi ei todellakaan helpottanut suossa rämpimistä, mutta väliinkään ei malttanut jättää. Arpa heitti B-ryhmään, eli kalastaisin kaksi ensimmäistä jaksoa Hiltusen Jyrkin perässä ja viimeisen edellä.

1. jakso
Ensimmäisellä jaksolla kalastimme poolit 1, 3 ja 5. Jyrki avasi ykköspoolista hyvin kolmella kalalla ja sai vielä kolmosesta yhden kalan. Itse heitin molemmat noista pooleista ilman tapahtumia. Viitosessa homma kääntyi ja sain rannan lähellä uineen kalan ottamaan ja hetkeä myöhemmin keskeltä vielä toisen kalan. Ensimmäinen jakso pelastettu ja neljäs sija.

2. jakso
Tällä kertaa vuorossa olivat poolit 7, 9 ja 2. Jyrki avasi jälleen hyvin ja parin minuutin jälkeen kortissa oli ensimmäinen merkintä. Itse vedin koko jakson tyhjää ilman ainuttakaan tärppiä. Ysipoolilta olisi pitänyt kala saada, sillä poolissa pyöri kaloja ja pääsin niille useamman kerran tarjoamaan perhoja.

3. jakso
Nyt meillä oli vuorossa kilpailun parhaat poolit 4, 6 ja 8. Nelosesta oli tähän asti mätetty kalaa selkä vääränä. Pääsin korkkaamaan tuon poolin jaksollamme. Kolme kalaa siima päässä, joista yksi ylös. Ei taaskaan mennyt niinkuin piti. Jyrki näytti miten homma hoidetaan ja veti neljä kalaa ylös. Loppujakso meni itsellä tyhjän nyhtämiseen Jyrkin saadessa vielä yhden kalan kasipoolista. Itselle jakson kolmas sija, vaikka jaksovoitto oli käsillä.

Viimeisen jakson tiputusten takia seitsemäs sija, joka olisi ollut neljäs ilma noita pudotuksia. Tänä vuonna viimeiset jaksot eivät tunnu natsaavan.

Loop-cupin osakilpailuvoiton sentään veimme Jyrkin kanssa selvällä marginaalilla, joten siltä osin pullat ovat hyvin uunissa.

Finaalipaikka alkaa kohta olla meikäläisellä työn takana. Nyt kuudesta kisasta kolme on takana ja kaikki niistä kämmätty viimeisellä jaksolla. Jokohan tämä kisatouhu alkaisi pikkuhiljaa riittää...

Valkeinen 15.5.2010

2010-05-17T06:37:00.005+02:00

Karsintarulianssin toinen näytös käytiin Haapamäen Valkeisella. Tarkoituksena oli lähteä kasvattamaan pistepottia finaalipaikkaa varten.

1. jakso
Edellisen vuoden perusteella lähes kaikki veneet pakkautuivat lähtölahteen. Tuuli oli lähes olematon, joten suurta driftailua ei saatu aikaan. Jakso tuntui alkavan hyvin kun muutaman heiton jälkeen vapa taipui. Tosiasiassa se alkoi huonosti. Kala oli ottanut keskiperhoon ja haaviminen meni aivan metsään. Ensin haavin yläperhon, sitten alaperhon. Jokainen voi varmasti arvata tuliko kala sen jälkeen haaviin. Vainion Villen kanssa kalastelimme hyvillä paikoilla koko jakson, mutta aina tuntui, että naapuriveneessä taipui vapa. Lopulta sain kuitenkin kaksi kalaa tuloskorttiin. Seitsemäs sija ei aivan tyydyttänyt.

2. jakso
Oletettavissa oli, että lähes kaikki veneet suuntaavat samaan paikkaan kuin edellisellä jaksolla. Kun veneet lähtivät siirtymään, tämä näytti pitävän paikkaansa. Päätimmekin venekaverini Sipposen Pietarin kanssa suunnata täysin eri paikkaan, joka oli ollut aivan rauhassa. Siirto vaikuttikin hyvältä, kun ensimmäisellä heitolla sain veneeseen taimenen. Tuuli oli noussut ja pystyimme tekemään hyviä driftejä sen sijaan että olisimme lilluneet paikallaan. Lopulta tuloskorttiin tuli neljä merkintää. Näiden lisäksi pari harmittavaa pudotusta. Uimarannan tuntumassa olikin ollut kunnon koukutus käynnissä. Sieltä jaksovoitto irtosi yhdeksällä kalalla. Mielenkiintoista oli se, että yksi vene kalasti tuota aluetta ensimmäisellä jaksolla ja molemmat siitä veneestä blänkkäsivät sen jakson.

3. jakso
Nyt kaikki veneet pakkautuivat uimarannan eteen, joten päätin suunnata samaan paikkaan kuin viime jaksolla. Tämä osoittautui virheeksi. Kalaa oli tullut tasaisesti koko edellisen jakson ajan, joten täytyy sanoa, että olen hämmästynyt siitä, että kaikki kalat olivat hävinneet alueelta. Venekaverini sai yhden tärpin ja siinä kaikki. Puolessa välissä jaksoa jätimme tuon paikan taakse. Kävimme vielä kalastamassa ensimmäisen jakson ottipaikat ja toisen jakson hotspotin, mutta turhaan. Tyhjä kortti.

Vähintään yhtä tyylikäs huti kuin edellisenä viikonloppuna. Kahden jakson jälkeinen neljäs sija vaihtui täysin yhdentekevään yhdeksänteen tilaan. Loop-cupissa joukkueemme Hiltusen Jyrkin kanssa jäi meikäläisen hutin takia toiseksi.

Lopputulokset
1. Hiltunen Jyrki
2. Kivimäki Ville
3. Tandefelt Markus
4. Strandman Juho
5. Pölkki Esa
6. Järvinen Henri
7. Kokkila Arto
8. Paananen Jani
9. Suominen Jarkko
10. Vasu Aleksi

Kisakauden avaus

2010-05-09T18:40:00.004+02:00

Kilpailukausi pyörähti käyntiin jo perinteiseen tapaan Iso-Valkeisen karsinnalla. Arpa heitti kivenkovaan A-ryhmään, joka oli täynnä entisiä ja nykyisiä maajoukkuemiehiä ja suomenmestareita. Keli ei näyttänyt kalamiehiä hellivän, mutta kalaan oli suunnattava.

1. jakso
Veneiden siirtyessä vesille jättäydyimme venekaverini Pölkin Esan kanssa hieman jälkeen ja katsastimme sopivan rauhallisen aloituspaikan. Paikan valinta osoittautui hyväksi ja kalaa alkoi nousta jakson alusta lähtien. Varsin tasaiseen tahtiin kaloja nousi veneeseen ja jakson päätyttyä molemmila oli kortissa merkittynä kuusi kalaa. Kolmas sija jaksolta ja hyvä alku kilpailulle.

2. jakso
B-ryhmän jakson aikana oli havaittavissa, että kalantulo hiljenee selvästi ja saman tahdin saattoi olettaa jatkuvan myös omalla jaksolla. Mielialaa ennen jaksoa ei nostanut myöskään vene, johon arpa minut heitti. Toissapäivänä tervattu puuvene, josta tervaa pystyi kirjaimellisesti pyyhkimään pois. Kävin jaksojen välissä ostamassa jätesäkkejä, joilla vuorasin kaikki tavarani, veneen ja itseni. Mutta silti jakson aikana onnistui sotkemaan tervaan sekä itsensä että tavaransa. Surkein vene, missä olen ikinä kalastanut! Itse jakso sentään sujui hieman paremmin ja kaloja nousi heti alussa pari kappaletta. Pienen paikanvaihdon jälkeen loppujaksosta nousi vielä kolmas kala. Neljäs ja jaksovoiton tuonut kala nappasi noin kaksi tai kolme sekuntia ennen jakson päättänyttä pillin vihellystä ja päätyi haaviin vasta jakson päätyttyä. Jaksovoitto ja kilpailun kärkitila kahden jakson jälkeen. Hyvät lähtöasemat viimeiselle jaksolle.

3. jakso
Viimeinen jakso ei vaan tällä kertaa mennyt ihan niin kuin piti. Yksikin kala jaksolta olisi riittänyt hyvään sijoitukseen aivan kilpailun kärkipäässä. Puolen tunnin kalastuksen jälkeen se kala potkikin siiman päässä. Valitettavasti muutaman sekunnin jälkeen se ei enää potkinut siiman päässä eikä haavissa, vaan uiskenteli taas vapaasti Iso-Valkeisen aalloissa. Loppujaksolla ei sen parempaa menestystä tullut, joten tuloskortti näytti nollaa viimeisen jakson jälkeen. Kilpailu meni vihkoon ja vitutti. Oletettavasti jäisin vielä niin kauas kärjestä, ettei rankingpisteitä tulisi niin paljoa, että niistä olisi mitään hyötyä.

Lopputulokset näyttivät kohdalleni lopulta kymmenettä sijaa. Rankingpisteistä ei siis pätkääkään hyötyä. Ja taas otti päähän. Iso-Valkeisen kilpailu oli LOOP-cupin Pohjoissavon kiertueen ensimmäinen osakilpailu. Tiimimme Pirkkalaisen Jannen kanssa kuittasi kuitenkin cupin osakilpailun voiton, joten jotain hyvääkin kilpailussa oli. Näistä asetelmista on hyvä lähteä seuraavaan cupin osakilpailuun Suurelle Kangaslammelle.

Lopputulokset
1. Tero Mäntylä
2. Juha Surakka
3. Heikki Kurtti
4. Janne Pirkkalainen
5. Vihtori Kivistö
6. Mikko Räsänen
7. Esa Pölkki
8. Jani Paananen
9. Jyrki Hiltunen
10. Jarkko Suominen

Syksyisen meritaimenen perässä

2010-01-09T20:41:00.000+02:00

Reissusta alkaa olla jo aikaa, mutta näinä kylminä pakkaspäivinä sitä on mukava muistella... Loka-marraskuun vaihteessa suuntasimme meritaimenten perässä Gotlantiin. Viikon mittaiseen reissuun mahtui neljä ja puoli päivää kalastusta.

Reissuun mahtui monta tärppiä, kurkkausta ja pinnassa nähtyä kalaa. Kolmen ja puolen päivän kalastuksen jälkeen oli saanut ylös vain kaksi alamittaista kalaa. Toki nuokin kalat olivat yli 40 senttisiä, mutta paikallisten mittojen mukaan alamittaisia.

Viimeinen päivä pelasti reissun omalta kohdaltani. Keli oli kohdallaan ja perhoni tuntuivat kelpaavan kaloille. Sain päivän aikana kaksi yli 40-senttistä, mutta kuitenkin alamittaista kalaa. Reissun kohokohta osui myös viimeiselle päivälle, kun 59-senttinen taimen täräytti oranssiin Drags Deviliin. Jokusen syöksyn ja hypyn jälkeen komea taimen solahti haaviin. Oranssin DD:n lisäksi Pattegrisen toimi hyvin reissun aikana.

Syksyn yhteenvetoa

2009-12-27T11:21:00.000+02:00

Paljon on vettä virrannut joissa sen jälkeen, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Kilpailukauden päättäminen vie aina miehestä hieman mehuja. Siihen perään alkoikin asunnon remontti, jota käytännössä on kestänyt näihin päiviin asti. Pikkuhiljaa alkavat tavarat olla paikallaan ja listatkin laitettuna.

Lyhyesti voisi todeta syksyn viimeisistä kilpailuista seuraavaa. Syyskuun alussa käytiin Karkkilassa seurajoukkueiden SM-kilpailut muutaman vuoden tauon jälkeen. Vesi oli todella alhaalla ja sääntöjä olikin muokattu paremmin oloihin sopiviksi. Kahlaamista ja kalastusta rajoittavat sääntömuutokset olivat mielestäni tervetulleita, joskin niiden ansiosta viikonlopun kalastusaika jäi aika vähäiseksi. Keuruun Perhokalastajat ry:tä oli tällä kertaa edustamassa itseni lisäksi Pirkkalaisen Janne ja Lähteenmäen Martti. Kilpailu lähti käyntiin hyvin, mutta kone hyytyi sitten pahemman kerran. Lopputuloksissa jäimmekin sijalle 18.

Ensi vuoden karsintapaikat on myös julkistettu. Listalta löytyy taas mukava määrä vanhoja tuttuja, uusia tulokkaita ja tauon jälkeen kehiin palanneita kilpailuita. Kesäkuun reissu Puolaan perhokalastuksen MM-kilpailuihin rajoittaa tosin jälleen karsintoihin osallistumista. Tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä pyörivät seuraavat kilpailut, joista mitä todennäköisimmin tulee valittua ensi kauden karsinnat:
- Kuopio, Iso-Valkeinen
- Ylöjärvi, Julkujärvi
- Haapamäki, Valkeisjärvi
- Jyväskylä, Kuusikkolampi
- Riistavesi, Suuri Kangaslampi
- Viitasaari, Huopanankoski

Hyvää Joulua ja kireitä siimoja tulevalle vuodelle 2010!

Perhokalastuksen SM-finaali 2009

2009-08-18T19:26:00.004+02:00

Vuoden 2009 perhokalastuksen SM-finaali käytiin Vaikkojoella ja Suurella Kangaslammella. Suuren Kangaslammen tiesin ennestään muutamien karsintojen perusteella ja tiesin että siellä olisi luvassa haastavaa kalastusta. Vaikkojoella en ollut aikaisemmin käynyt, mutta ennakkoon kuullut jutut eivät lupailleet kovin kummoista. Perjantai-illan arvonta passitti minut B-ryhmään ja lauantaiksi joelle ja edelleen sunnuntaiksi järvelle.

1. jakso 9.00-12.00, pooli 13
Pooli sijaitsi Vaikkojoen alaosilla. Pooliin kuului suvanto kallion edustalla, pieni virtapätkä ja vähän matkaa sen alapuolista suvantoa. Virittelin vapaan liitsisetin ja päätin aloittaa poolin keskivaiheilla olevan virtapätkän alta. Parin minuutin kalastuksen jälkeen tuli ensimmäinen tärppi ja pian mittakaukalossa makasi kisan ensimmäinen kala. Hyvä startti kisaan helpotti oloa ja teki kalastuksesta rennompaa. Siirryin yläpään suvantoon ja sain sieltä kaksi kirjolohta lisää. Suvanto söi perhoja aikamoisella tahdilla, sillä pohja tuntui olevan täynnä puutavaraa. Palasin takaisin poolin alaosaan ja sain sieltä vielä liitseillä yhden kalan. Neljä kalaa takasivat ensimmäiseltä jaksolta jaksovoiton ja hyvän alun kilpailuun.

2. jakso 14.30-17.30, pooli 3
Pirkkalaisen Janne oli kalastanut poolin ennen minua ilman minkäänlaista kontaktia jalompiin kaloihin. Pooli oli aikamoinen ränni, jossa oli muutama syvempi kohta, joissa olisi voinut olettaa kalojen oleilevan. Liekö ne sielä oleilivatkin, mutta perhoista ne eivät kiinnostuneet. Heitin poolin läpi liitseillä, larvoilla ja streamereilla. Tuloksetta. Nollatulos ei paljon mieltä lämmittänyt.

Ensimmäisenä päivänä vain kaksi kalastajaa sai joelta kalaa molemmilta jaksoilta ja varsin moni jäi kokonaan ilman saalista. Esimerkiksi pooleista 1-5 ei kukaan onnistunut samaan kalaa koko päivänä. Varsin epätasaisia pooleja siis.

3. jakso 8.30-11.00
Edelliseltä päivältä kantautuneiden tietojen mukaan hidas uitto ja liitsit olisivat päivän sana. Niinpä suuntasimme Tandefeltin Markuksen kanssa lauantain ottialueille. Varsin pian vapa taipui ja haavitsin tärisevin käsin ensimmäisen kalan. Jälleen hyvä startti päivään. Jonkin aikaa sai kalastella, kun haaviin solahti toinen kala. Alueella alkoi olla ruuhkaa, joten päätimme hieman vaihdella paikkaa. Itsellä loppujakson piteli hiljaista, mutta Markus sai vielä kaksi kalaa. Molemmilla oli tuloksena oman ryhmänsä jaksovoitto - ei hassumpi suoritus venekunnalta.

4. jakso 12.30-15.00
Päätimme J-P Pohjolan kanssa aloittaa samasta paikasta, kuin mistä aloitin edellisellä jaksolla. Ensimmäisellä heitolla tuli tukeva tärppi, joka ei valitettavasti tarttunut. Loppujaksosta ei tapahtumia tullut, vaikka kuinka yritimme etsiä kaloja eri puolilta lampea.

5. jakso 16.30-19.00
Tulospalvelun tietojen mukaan olin seitsemäntenä ennen viimeistä jaksoa. Kala viimeiseltä jaksolta pitäisi minut mitä suurimmalla todennäköisyydellä vähintään samalla tilalla ja saattaisi edellä olevien miesten suorituksesta riippuen nostaakin sijoitusta muutaman pykälän. Niemisen Sakun kanssa etsimme kaloja ympäri lampea. Näimme ainoastaan J-P Pohjolan saavan kalaa. Jaksoa oli jäljellä noin vartin verran kun varsin keskeltä lampea minulle tärähti kala kiinni. Lyhyen väsytystaiston jälkeen haavi heilahti ja tuuletus kajahti ilmoille. Saku sai heti seuraavalla heitolla itsekin kalan, joten jaksomme päättyi varsin onnellisesti. Vain kolme kalastajaa sai kalaa viimeiseltä jaksolta ja olin itse ryhmäni ainoa kalan saanut ja tuloksena oli jälleen jaksovoitto.

Tuloksien odottelu meni läpimärkiä tavaroita pakkaillessa. Lopputulokset olivat jälleen katkeransuloista katsottavaa...neljäs tila. Kaksi kertaa neljäs MM-kisoissa, kaksi kertaa neljäs SM-kisoissa ja kaksi kertaa neljäs SM-joukkekisoissa. Alan pikkuhiljaa tietää mistä Ahosen Jannesta tuntuu.

Lopputulokset
1. Arto Kokkila
2. Olli Ylönen
3. Olli Toivonen
4. Jarkko Suominen
5. Jyrki Hiltunen
6. Perttu Alakorpi
7. Tero Mäntylä
8. Jukka Levänen
9. Nikolai Holttinen
10. Ville-Antti Jaakkola

Äyskoski 3.-5.8.2009

2009-08-18T18:46:00.007+02:00

Perinteinen elokuun reissu tuli jälleen tehtyä Äyskoskelle Ristolaisen Villen kanssa. Tällä kertaa vesi oli varsin vähissä ja lämmintä, mikä vaikuttikin selvästi kalantuloon.

Päivisin kalat olivatkin todella huonolla otilla, eikä edes harjuksia tuntunut kunnolla löytyvän. Toki joitakin taimenia ja harjuksia kävi haavissa. Kalastus oli selkeästi parasta hämärän tullessa, kun vesiperhosia alkoi kuoriutua. Tällöin kalat aktivoituivat ja pinnan tuntumassa uitetut pupat kelpasivat kaloille. Komeimmat pupakalat iltahämärissä olivat oma 58 senttinen ja Villen 65 senttinen taimen. Pienempiä kaloja tulikin sitten useampia.

Vaikka tuloksellinen kalastusaika olikin varsin lyhyt, kelpasi Äyskoskella jälleen kesälomapäiviä vietellä ja valmistautua parin viikon päästä tulevaan SM-finaaliin...

Skotlannin kuvia

2009-07-20T21:21:00.002+02:00

Galleriaan lisätty pieni kokoelma muistoja Skotlannin MM-kilpailuista.

Vihavuosi 18.-19.7.2009

2009-07-20T12:08:00.008+02:00

Ensimmäistä kertaa lähdin käymään kalassa Vihavuodella Hiltusen Jyrkin ja Jämsénin Antin kanssa. Paikkahan oli jopa pienempi, mitä olin kuullut ja kuvitellut. Sillalta tähystely aurinkoisella kelillä paljasti heti, että kalaa pienessä koskessa näyttää silti olevan. Ja saalispäiväkirjan ja juttujen mukaan isoakin.

Siinä iltapäivästä rauhassa virittelimme kalavehkeitä kuntoon, kun kioskin pihalla alkoi kuhina. Menimme itsekin katsastamaan, mistä oli kysymys. Joku kärräsi kottikärryillä paikalle 128 senttisen ja 12,9 kiloisen hauen, jonka oli juuri kiskonut virvelivehkein alapuolisesta järvestä. Aikamoinen mötkäle, täytyy sanoa.

Kun siitä sitten kalalle itsekin ehdimme, tulin varsin pian omin silmin todistaneeksi, että varsin komeita kaloja koskessa uiskentelee. Koskesta napannut 57 senttinen jouksutti meikäläisen loppuliukuun asti, ennenkuin antautui mitattavaksi. Kaunis yksilö.

Kotvan ehdin kalastella lisää, kunnes luulin perhojen takertuneen pohjaan silla alapuolisessa peilissä. Totuus valkeni kuitenkin toisenlaiseksi, kun "pohja" täräytti pari voimakasta potkua. Muutamien minuuttien kampeamisen jälkeen rantavedessä makoili haavissa oma ennätystaimen. 65 senttiä ja 4,0 kiloa. Vetihän se kalamiehen suun hymyyn.

Illan aikana sain vielä pari neljänkympin kieppeillä olevaa kalaa ja jokusen pienemmän. Jyrki nappasi iltahämärissä uuden oman ennätyksensä, 68 senttiä ja 4,5 kiloa! Yöpuulle painui joukko tyytyväisiä kalamiehiä.

Aamulla suuntasimme jälleen koskelle. Kahta isoa mörköä pääsin taas pitelemään siiman päässä. Ensimmäinen esitti komeat tanssit pinnalla ja irtosi. Harmitti. Toinen syöksyi heti tärpistä pitkälle alavirtaan ja irtosi. Harmitti vielä enemmän. Kolmas kala tulikin sitten onnellisesti haaviin asti ja osoittautui varsin tukevaksi 58 sentin mittaiseksi taimeneksi. Tähän oli hyvä päättää reissu ja lähteä pakkailemaan kamoja ja odottelemaan kesäloman alkua...

Kuva: Jyrki Hiltunen

Äyskoski 4.-5.7.2009

2009-07-13T12:11:00.004+02:00

Äyskoskelta kuului niin hurjia kalajuttuja, että oli itsekin suunnattava sinne kalaan. Lämpimän jakson aikana vesiperhoskuoriutumiset olivat olleet suuria ja kalaa oli noussut samaan mittapuun mukaan. Tällä kertaa matkaan lähdettiin koko perheen kera. Pääsipä poika siis ensimmäistä kertaa kalareissullekin mukaan. Keli viileni heti kertaheitolla, kun kalaan päästiin. Onneksi yöllä vaivoin plussan puolella ollut keli ei saanut pupakuoriutumisia kokonaan loppumaan.

Illan ja yön mittaan eniten kaloja tulikin pupilla. Joukkoon mahtui muutama mukavan kokoinen taimen, joukko pienempiä ja pari komeaa harjusta. Parhaat hetket ja kyydit tarjosi illalla kuitenkin surffiin napannut 59-senttinen taimen.

Seuraavan päivän kalastukset sujuivatkin pääasiassa pintaperhoja heitellen. Erilaiset CDC-pinturit toimivat hyvin ja varsinkin harjuksia nousi pintarperhoilla todella mukavasti. Erityisen mielyttävää on huomata, että yli 40-senttistä harjusta Äyskoskella näyttäisi tänä vuonna olevan todella runsaasti.

Elokuussa viimeistään seuraavan kerran...

Ulkoasu uusiksi

2009-07-12T16:20:00.002+02:00

Kesän kunniaksi Kalapäiväkirjan ulkoasu uusittiin totaalisesti. Enjoy.

Ahvenlampi 28.6.2009

2009-07-01T17:22:00.003+02:00

Parin viime vuoden perusteella oletettavissa oli hyvä kilpailu. Sellainen myös saatiin. Itsellä se ei vaan sujunut aivan kuten etukäteen olin suunnitellut.

Arpa heitti B-ryhmään, mihin olin toivonutkin ettei tulisi niin suurta kiirettä vehkeiden kasaamisen kanssa. A-ryhmän avaus oli varsin hiljainen, mutta jakson mittaan kalat ja perhot alkoivat löytyä ja kalaa alkoi nousta paremmalla tahdilla.

1. jakso, 11-12.30

Suurin osa veneistä suuntasi vähän keskemälle lampea, koska A-ryhmä näytti saavan kaloja parhaiten hieman keskemmältä. Aloitin 3-uppoavalla ja erilaisilla liitseillä. Varsin hiljaista piteli itselläni kuitenkin alkuun. Venekaverina ollut Ylösen Olli kyllä narutti jokusen kalan. Vihdoin sain itsekin kalan siiman päähän, tain oikeammin kaksi! Ahvenlammen kalat ovat tunnetusti varsin kovia menijöitä, joten toinen kaloista katkoikin sivutapsin. Toinen kaloista tuli sentään ylös. Loppujaksolla katkotin vielä yhden kalan, mutta tyytväinen suoritukseeni en ollut. Venekaveriltakin tuli nokkiin 5-1.

2. jakso, 15-16.30

Samoille paikoille tuli suunnattua jälleen samojen settien kanssa. Eipä kulkenut vieläkään ihan toivottuun tapaan. Venekaveri nosti kyytiin pari kalaa. Itse sain puoli minuuttia ennen jakson päättymistä sentään yhden kalan - sen ainoan tapahtuman, mitä minulla jakson aikana oli.

3. jakso, 19-20.30

Homma vaati pienen taktiikkamuutoksen viimeiselle jaksolle. Ja johan tapahtumiakin alkoi olla vähän enemmän. Mutta kun homma ei oikein kulje, niin se ei kulje. Neljästä tärpistä kaksi ylös ja kaksi pudotusta. No, kuitenkin parannusta edellisiin jaksoihin. Lopputuloksissa 11. sija, josta ei lisäpisteitä rankingissa heru.

Kotimatkalla oli aikaa pohtia, mikä meni pieleen. Päädyin siihen tulokseen, että tekniikka ja kalastussyvyys olivat alkuun täysin vääriä. No, aina ei kulje aivan odotetulla tavalla.

Vielä olisi jäljellä yksi karsintakilpailu tälle vuodelle. Ensi viikonloppuna mittelöidään Utajärven Valkeisella toivottavasti paremalla menestyksellä.

Lopputulokset

1. Markus Tandefelt

2. Olli Ylönen

3. Juha Penttinen

4. Mikke Laiho

5. Jukka Levänen

6. Ismo Koivula

7. Harri Hytönen

8. Janne Pirkkalainen

9. Rami Törmälä

10. Antti Lähteenmäki

11. Jarkko Suominen

WFFC 2009 jakso jaksolta

2009-06-26T09:11:00.009+02:00

Nyt kun neljäs sijakin alkaa pikkuhiljaa tuntua jo hyvältä suoritukselta pelkän häviön sijaan, on aika ruotia omaa kilpailusuoritusta jakso jaksolta.

Mika nosti minulle arvan, joka heitti minut D-ryhmään. Se tarkoitti kilpailun aloittamista Lake of Menteithiltä ja siirtymistä iltapäiväksi Tay-joelle. Tiistaina kalastettaisiin vain yksi jakso ja se osui minulla Loch Awelle. Viimeisen päivän koitoksena itselläni olisi Loch Leven aamulla ja Carron Valley iltapäivällä. Koko harjoitusviikon ajan kelit olivat olleet lämpimät ja aurinkoiset - ei ihan perinteistä Skotlantia siis. Jossain vaiheessa säätiedotus lupaili kelin muuttuvan kilpailuun mennessä, mutta se pysyi käytännössä koko kilpailun ajan harjoitusviikkoa vastaavana.

1. jakso, Lake of Menteith

Venekaverikseni sain Hollantilaisen Ton Van Gelderin. Sovimme, että saan kipparoida venettä koko jakson ajan istumapaikkojen valintaa lukuunottamatta. Järvi oli aamusta aivan tyyni, kun suuntasimme lahteen, josta tiesimme viime aikoina nousseen kalaa. Aloitin kalastuksen sovitusti hitaalla intermediate-siimalla ja blobeilla ja pienillä streamereilla. Perhojen koon kanssa Menteithillä oli syytä olla tarkkana. Suurin sallittu perhon koko oli nimittän 1 1/4 tuumaa, joka on hieman yli kolme senttiä ja tarkoitti siis koko perhon mittaa koukun silmästä pyrstön kärkeen. Ensimmäiset hetket kyseisessä lahdessa olivat todella hiljaisia, joten päätimme siirtyä seuraavaan lahteen, jossa näkyi edes pientä tuulenvirettä rikkomassa muuten rasvatyyntä järven pintaa.

Muutama pintakäynti osoitti heti, että paikanvaihto oli hyvä idea. Eipä aikaakaan kun venekaverini pussitti ensimmäisen kirjolohen. Pintakäyntejä näkyi edelleen, mutta jostain syystä nopeasti vedetyt blobit eivät herättäneet mielenkiintoa. Vaihdoin washing line tekniikkaan, eli laitoin boobyn päähän ja kaksi nymfiä sivuperukkeisiin. Heitto ensimmäiseen tuikkiin toikin kalan boobylla. Eipä aikaakaan kun boobya vietiin taas ja toinen kala makasi mittakaukalossa.

Loppujakson pitelikin hiljaisempaa. Molemmilla oli vielä muutama tärppi ja venekaveri sai pari komeaa haukea, mutta mitattavaksi emme saaneet enää loppujaksolla mitään.

Oma jaksosijoitukseni oli 7. Jälkeenpäin ajatellen paikkaa olisi voinut vaihdella vieläkin aktiivisemmin, muuten jakso sujui mallikkaasti.

2. jakso, River Tay

Suuntasin joelle ja kuulin Ollin saaneen joelta yhden kalan. Kalantulo oli todella tiukkaa ja ensimmäisellä jaksolla 8 kalastajaa oli blänkännyt joen, joten yksikin kala säästäisi ison tukun pisteitä.

Oma poolini näytti lupaavalta, sillä poolin yläosassa pintoi useampi mitallinen kala ennen jakson alkua. Luonnollinen aloitus olivatkin pintaperhot. Käytin varsin runsaasti aikaa pintovien kalojen jallitukseen pintaperhoilla kokeillen kaikkea mitättömistä kalvossa roikkuvista nymfeistä jättiläismäisiin pintaperhoihin. Sopivaa perhoa, jonka kalat olisivat kelpuuttaneet ei löytynyt. Ainoana tapahtumana oli yksi pyörähdys 18-kokoisen F-Fly:n alla.

Oli aika vaihtaa taktiikkaa ja siirtyä nymfien ja larvojen kanssa syviin virranreunoihin. Kahluuhousujen vyötä kireämmälle ja menoksi... Parin tunnin kalastuksen jälkeen syvältä päävirran reunasta larvaan nappasikin taimen ja blänkki oli vältetty. Muut virranreunat loistivat tyhjyyttään. Liekö osasyynä ollut kaksi poolissa näyttäytynyttä lohta.

Loppujaksosta palasin takaisin poolin yläosaan pintovien kalojen pariin. Edelleenkään sopivaa pintaperhoa ei löytynyt. Vaihtelin erilaisia tekniikoita ja lopulta sainkin yhden pintovista kaloista narrattua larvalla.

Lopputuloksena kaksi kalaa ja jakson 5. sija. Olin tyytyväinen kalastukseeni, vaikka hieman jäikin kaivelemaan se, etten löytänyt sopivaa perhoa pintoneille kaloille.

Ensimmäisen päivän jälkeen monien yllätykseksi Suomi keikkui tuloslistassa toisella sijalla.

3. jakso, Loch Awe

Loch Awe oli noin 40 km pitkä järvi, joten kolmen tunnin jaksolla ja puolen tunnin siirtymillä ei lähellekään joka paikkaan ehtisi. Päätimme yksissä tuumin belgialaisen venekaverini Frederick Charlierin kanssa suunnata kauas n. 45 min matkan päähän lähtörannasta, vaikka se maksaisi meille noin puoli tuntia kalastusaikaa. Janne oli saanut alueelta avausjaksolla kaksi kalaa ja belgialaiset edellisellä jaksolla myös kaksi kalaa.

Nyt samaan paikkaan ajoikin jo useampi muukin vene. Kalastimme alueella ja vaihdoimme hieman paikkoja, mutta kaikki turhaan. Kuinka hiljaista kolmen tunnin jaksolla voikaan olla.

Tuloksena blänkki ja mieli maassa. Muilta kisapaikoilta kantautuivat tiedot myös kahdesta muusta suomalaisblänkistä. Varmaan siis oli, että tuloksissa mentäisiin alaspäin. Myös muilla joukkueilla oli hankaluuksia, joten Suomi oli heikon toisen päivän jälkeen edelleen neljäntenä.

4. jakso, Loch Leven

Syvältä, nopeasti ja isoilla perhoilla. Siinä olivat neuvot, joiden avulla lähdin maailmankuulujen Levenin taimenten perään. Etelä-Afrikkalainen venekaverini Terence Babich antoi jälleen suosiollisesti kipparivuoron koko jakson ajaksi minulle. Suuntasimme järven eteläkulmaan, josta Suomen joukkueen aikaisemmat tapahtumat ja kalat oli saatu. Suurin osa muista joukkueista näytti puolestaan suuntaavan järven pohjoisosiin. Nähtäväksi jäi oliko oma päätös hyvä vai huono...

Venekaverilla oli heti alkujaksosta yksi tärppi, mutta hän missasi sen. Sitten molemmilla pitelikin pari tuntia hiljaisempaa lukuisista paikanvaihdoista huolimatta. Keskustelimme juuri venekaverin ja valvojan kanssa aikaisemmista MM-kisoista ja sijoituksista, kun tuumasin, että "nyt tarvitsisin yhden kalan". Saman tien siimassa tuntui tukeva tärppi ja hetken vääntämisen jälkeen kaunis 46,2 senttinen Levenin taimen makasi kaukalossa mitattavana.

Jakson 3. tila nosti mieltä kummasti ennen viimeistä jaksoa.

5. jakso, Carron Valley

Venekaveriksi osui Luxemburgin Rene Kleman. Viime jaksolla he olivat onnistuneet hyvin aivan järven toisessa päässä ja päätimmekin suunnata sinne heti aloituksessa. Sana oli näköjään kiirinyt ja kuusi muutakin venettä suuntasi samoille apajille. Viritin vapaani kolmosuppoavan siiman ja striimereitä ja häkiläuppoperhoja. Vain muutaman hetken kalastuksen jälkeen molemmilla makasi haavissa komeat kirjolohet. Paikalla alkoikin varsinainen driftaus- ja veneralli, joten päätimme siirtyä rauhallisemmille paikoille.

Loppujakson vaihtelimme paikkaa tasaisesti muun Suomen joukkueen vinkkien perusteella aina edellisen hiljentyessä. Lopputuloksena molemmilla 3 kalaa ja itselläni 11. sija viimeiseltä jaksolta. Harmittamaan jäivät pari tarttumatonta tärppiä ja yksi tärpistä hävinnyt perho, koska mikä tahansa noista kaloista olisi paranatanut sijoitusta monta pykälää.

Lopuksi

Kilpailut sujuivat itselläni varsin hyvin ja henkilökohtaisen kilpailun 15. sijaan täytyy olla tyytyväinen. Kunpa Loch Awelta vain olisi saanut yhden kalan... Vielä mallikkaammin kilpailut sujuivat koko joukkueelta ja siitä tuloksena joukkuekilpailun 4. sija. Harmittava lähelle vain jäimme pronssimitalista. Silti yllätimme monet nousemalla monien järvikalastuksen huippuina pidettyjen maiden ohi neljänneksi.

Oma sijoitukseni tietää myös sitä, että tulen kilpailemaan myös vuoden 2010 MM-kilpailuissa Puolassa. Sitä innolla odottaen...

Loppuun vielä suuret kiitokset kaikille tukijoille ja yhteistyökumppaneille!

Lopputulokset

Joukkuekilpailu:
1. Englanti 230p
2. Ranska 241p
3. Skotlanti 292p
4. Suomi 299p

Henkilökohtainen kilpailu:
1. Ian Barr (eng)
2. Donald Thom (can)
3. Christian Jadouille (bel)
---
8. Olli Toivonen
15. Jarkko Suominen
37. Martti Lähteenmäki
49. Janne Pirkkalainen
65. Juhani Rosenström

Valkeisjärvi 10.5.2009

2009-05-14T17:23:00.005+02:00

Edellisen päivän koitoksen ja lyhykäisten yöunien jälkeen suuntasimme Pirkkalaisen Jannen ja Lähteenmäen Martin kanssa auton nokan kohti Haapamäen Valkeisjärveä. Edellisen päivän mukavasti menneet kisat piristivät omalta kohdaltani mieltä.

Valkeisella kaikki kilpailijat kalastaisivat samassa ryhmässä ja varmasti monen mielessä pyöri kysymys: lähteäkö kalastamaan siikaa vai kirjolohta.

1. jakso, 9.30-11.30
Kova tuuli puhalsi selän yli lähtörannan suuntaan, joten päätin jäädä Lahtisen Heikin kanssa hieman suojaisemmalle rannalle kirjolohen toivossa. Kauaa ei tarvinnut kellua,kunnes edelliseltä päivältä tuttu intermediate-siimalla heitetty liitsisetti petti ensimmäisen kirjon. Päätös kirjolohen kalastuksesta taisi olla viisas.

Eri puolilta lähtölahtea alkoi nousta kalaa kaikkien sinne jääneiden veneiden toimesta. Näytti siltä että tuuli oli painanut kalat lahteen tasaisen levälleen.

Tasaisen oloisen jakson päätteeksi omassa tuloskortissa komeili 5 kirjolohta. Koko jakson kalamäärä oli ehdottomasti positiivinen yllätys, eikä omakaan tulos ollut huono. Janne voitti jakson 8 kalalla ja itse sijoituin toiseksi.

2. jakso, 13.00-15.00
Koko porukka sai ensimmäisellä jaksolla kalaa varsin hyvin, joten päätimme venekaveriksi osuneen Martin kanssa jäädä samoille seuduille driftailemaan.

Jaksolla piteli hieman hiljaisempaa kuin ensimmäisellä, mutta kaloja näytti silti nousevan veneisiin varsin tasaisesti. Kävipä itsellä sen verran tuuri, että liitsisetti petti myös yhden 54-senttisen siian. Ison siian turvin sijoituin neljän kalan miehistä korkeimmalle ja kokonaisuudessaan jakson toiselle sijalle.

3. jakso, 16.00-18.30
Veneeseeni sain hyvissä asemissa olleen Vasun Aleksin. Päätimme yksissä tuumin jäädä alkuun lähtölahteen ja katsoa mahdollisen paikanvaihdon tarvetta myöhemmin jaksolla. Osa veneistä nimittäin suuntasi siianpyyntiin järven toiseen päähän.

Itse vaihdoin kolmannelle jaksolle boobysettiin. Alku oli venekunnallemme hyvä ja varsin aikaisessa vaiheessa molemmilla oli jo 3 kalaa mitattuna. Sen jälkeen homma hiljeni aika lailla ja muutamat paikanvaihdot tuottivat vain yhdet kalat mieheen.

Viitisentoista minuuttia ennen loppua siirryimme aivan lähtörannan eteen, sillä alue oli ollut käytännössä kalastamatta ensimmäisen jakson jälkeen. Paikanvaihto tuotti tulosta ja viime minuuteilla sain ylös vielä kaksi kirjoa, jotka takasivat jaksovoiton.

Lopputuloksissa olimme Jannen kanssa tasapisteissä, mutta kilpailun voitto meni jaksosijoitusten perusteella Jannelle. Itselle siis toinen sija ja pisteitä 1867.

Lopputulokset

1. Janne Pirkkalainen
2. Jarkko Suominen
3. Aleksi Vasu
4. Petteri Metso
5. Jukka Levänen
6. Martti Lähteemäki
7. Markku Ilves
8. Heikki Lahtinen
9. Ville Vainio
10. Kalle Hyvönen

Kisat olivat mielestäni erittäin onnistuneet. Kalaa tuli verrattain hyvin, yhteensä 116 kappaletta, ja puitteet olivat muutenkin kunnossa. Ehdottomasti yhdet parhaista kotimaisista järvikilpailuista, joissa olen ollut.

Viikonloppu kokonaisuudessaan oli erittäin onnistunut. 2. ja 4. sija kartuttivat pistepottia yhteensä 3680 pistettä ja takasivat finaalipaikan tälle vuodelle. Olisi se kilpailukausi huonomminkin voinut alkaa. Tästä on hyvä lähteä keskittymään Skotlannin MM-kilpailuihin...

Iso-Valkeinen 9.5.2009

2009-05-10T22:00:00.006+02:00

Omalla kohdallani kauden ensimmäinen kilpailu käytiin jo melkeinpä perinteiseen tapaan Kuopiossa Iso-Valkeisella. Kuopion sunnaalta kantautuneet huhut lupailivat hyvää kilpailua, sillä jäät olivat lähteneet noin viikkoa ennen kilpailua ja kalaa järveen oli tankattu sen kilpailua edeltävällä viikolla. Ja kalaisat kilpailuista tulikin. Äkkiseltään sanoisin, että kisoissa tehtiin jonkin sortin epävirallinen suomenennätys yksipäiväisen kilpailun kalamäärässä. Arpa heitti tällä kertaa B-ryhmään, mikä sopi minulle vallan mainiosti. Olipahan hieman enemmän aikaa laittaa kalastuskamppeet ojennukseen. Tässä oma kilpailuni jakso jaksolta:

1. jakso, 11.00-12.30

Venekaverikseni tuli Raatikaisen Pasi ja taktiikkapalaverin tuloksena päätimme suunnata driftailemaan uimarannalta laavua kohti. Kyseinen alue oli antanut hyvin kalaa A-ryhmän ensimmäisellä jaksolla. Homma lähtikin hyvin käyntiin ja intermediate-siimalla uitetut liitsit pettivät varsin nopeasti ensimmäisen kalan. Eipä aikaakaan, kun haavissa makasikin kaksi kalaa, kun onnistuin haavitsemaan tuplatärpistä molemmat kalat.

Yritin lähteä hakemaan parempaa settiä ja vaihdoin perhoja hieman Iso-Valkeisella aikasempina vuosina hyvin toimineisiin malleihin, mutta se osoittautui huonoksi vedoksi. Parilla driftillä samoilta paikoilta ei kosketuksia kaloihin, kun ympärillä olevat veneet jatkoivat tasaista tahtia. Palasin takaisin alkuperäiseen kokoonpanoon ja heti helpotti kalan merkeissä.

Loppujaksosta vaihdoimme vielä paikkaa aivan lähtörannan eteen, mikä osoittautuikin hyväski vedoksi. Tapahtumia oli runsaasti ja useampi kala päätyi myös mittaukseen asti.

Jakson lopputulos oli omalta osaltani 8 kalaa, joka riitti jakson toiseen sijaan. Muutama hieman harmittava väsytyksestä karkuutus ja epäonnistunut tartutus, mutta muuten onnistunut jakso.

2. jakso 15.00-16.30

Arpa heitti samaa veneeseen Pirkkalaisen Jannen kanssa. Päätimme yksissä tuumin suunnata driftailemaan samoille seuduille kuin edellisellä jaksolla. Suurin osa veneistä jäi tällä kertaa lähtörannan tuntumaan, mistä edellinen ryhmä sai jaksolaan hyvin kalaa. Jakson alkuhetkillä alkoi vesisade ja tuuli tyyntyi käytännössä kokonaan, mikä puolestaan sai veneet kelluskelemaan paikoillaan.

Kalaan lähdin samalla liitsisetillä kuin edelliselläkin jaksolla. Jakso alkoi hyvin, kun molemmat pussittivat kalat heti alkuhetkillä, mutta... jakso ei jatkunut yhtä hyvissä merkeissä. Kaloja ja tapahtumia tuli harvakseltaan ja tyyni sää hankaloitti kalastusta ja sai kalat aroiksi. Heti kun tuuli hieman yltyi, tuli tapahtumia. Itse sain korttiin lopulta neljä merkintää, jotka eivät riittäneet 7. sijaa korkeammalle. Jälkeenpäin ajateltuna paikan valinta oli väärä ja muutamat tiputukset olisi pitänyt saada ylös.

3. jakso 19.00-20.30

Samaan veneeseen Huttusen Juhan kanssa ja samalla taktiikalla liikkeelle kuin edellisellä jaksolla, koska kaikki muut veneet jäivät lähtörantaan. Puoli tuntia tyhjän heittämistä, jolloin oli aika vaihtaa paikkaa. Vaihdoimme lähtörannan vieressä olevan putken suun tienoille, mikä oli oiva veto. Viidellä peräkkäisellä heitolla neljä kalaa tuloskorttiin ja sijoitukset nousivat kohisten. Loppujaksolla vielä kaksi kalaa ylös nostivat minut jaksolla kakkoseksi.

Lopputuloksissa nousin viimeisellä jaksolla yhden sijan ja olin lopulta neljäs. Onnistunut kilpailukauden avaus, josta rankingpisteitä kertyi 1813. Kaloja kilpailussa tuli kaiken kaikkiaan 448 kappaletta. Ensi vuonna saattaa olla vähän normaalia enemmän tunkua Iso-Valkeisen kisaan...

Lopputulokset

1. Tandefelt Markus

2. Kokkila Arto

3. Heikkinen Jari

4. Suominen Jarkko

5. Pölkki Esa

6. Alakorpi Perttu

7. Kivistö Vihtori

8. Huttunen Juha

9. Pirkkalainen Janne

10. Törmälä Rami

Kahen kilon siika!

2009-05-06T06:37:00.004+02:00

...Ainakin! Kilpailukausi alkaa omalta osalta tulevana viikonloppuna Iso-Valkeisen ja Valkeisjärven kilpailuilla. Ensimmäiset ovat jo lunastaneet paikkansa tämän vuoden finaaleihin, kun itse sitä vielä porskuttaa nollan pisteen kanssa. Niinpä kilpailut mielessä kävin eilen töiden jälkeen hieman siimoja oikomassa. Kaloiltakaan ei voinut välttyä.

Alku ei lupaillut hyvää, kun parkkeerasin auton "hieman" pehmoiselle parkkipaikalle. Onneksi naapurin setien kanssa saatiin se työntämällä irti. Kun kalalle päästiin, niin homma kulki taas mukavasti ja päättyi sitäkin paremmin. Illan kohokohta oli nimittäin 60-senttinen siika buzzerilla! Eli ihka oikea kahen kilon siika.

Karsintapaikat jaettu

2009-03-30T22:23:00.003+02:00

Niin se on arvontalaulu laulettu ja tulevan kesän karsintapaikat arvottu. Tänä vuonna arpatuuri oli aivan eri luokkaa kuin viime kesän kilpailupaikkoja jaettaessa. Onneksi. Pääsin kaikkiin viiteen kilpailuun, joihin hain. Kilpailukalenterini koostuu siis seuraavista kilpailuista:
9.5. Iso-Valkeinen, Kuopio
10.5. Valkeisjärvi, Haapamäki
17.5. Kuusikkolampi, Jyväskylä
28.6. Ahvenlampi, Vekaranjärvi
11.7. Valkeinen, Utajärvi

Sidontapenkin ääressä on tullut vietettyä aikaa viime viikkoina. Perhoja on syntynyt tulevan kesän MM-koitosta varten mukavaa tahtia. Tällä vauhdilla rasiat ovat reissuun lähdettäessä hyvässä kunnossa.

Sen verran alkaa tuo aurinko kurkkia ja päivät pidentyä, että alkaa itsellänikin heittokättä kuumottaa. Pitänee tässä viikolla muutama sumukorento sitaista rasiaan, jos sitä ensi viikonloppuna suuntaisi jokivarteen...

Kevättä rinnassa

2009-03-12T18:09:00.007+02:00

Hijaiseloa on riittänyt. Talven aikana on tullut puuhattua aikalailla kaikkea muuta kuin perhokalastukseen liittyvää. Mahtuu joukkoon sentään jonkin verran perhonsidontaa, meritaimenreissua Ahvenanmaalle jne. Onpa perheeseenkin tullut lisäystä esikoispojan muodossa, joten kiirusta on pitänyt.

Nyt alkavat päivät pidentyä ja valo lisääntyä. Nyt viimeistään heräilevät perhokalastajatkin talviuniltaan, jos ovat sellaisille vaipuneet. Tulevan kesän SM-karsintojen haku päättyy aivan näillä näppäimillä. Itse tuli hakemukseen ruksittua seuraavat kilpailut:
9.5. Iso-Valkeinen, Kuopio
10.5. Valkeisjärvi, Haapamäki
17.5. Kuusikkolampi, Jyväskylä
28.6. Ahvenlampi, Vekaranjärvi
11.7. Valkeinen, Utajärvi

Mahtuuhan kevääseen toki muutakin ohjelmaa, kuin pelkkää kalastusta. Reilun viikon päästä olen menossa pitämään esitelmää kilpakastuksesta Perhonjokilaakson perhokalastajien kerhoiltaan. Kevään mittaan matkustan myös Loopin tiimin kanssa Tampereen Perhomessuille ja Ouluun Erämessuille.

Galleriaan lisäyksiä

2008-09-10T21:33:00.002+02:00

Lisäsin galleriaan pienen katselmuksen viime keväiseltä Uuden-Seelannin reissulta. Enjoy.

SM-Finaali Oulangalla 29.-31.8.2008

2008-09-09T09:00:00.004+02:00

Kauas on pitkä matka. Jyväskylästä kilpailukeskukseen Hautajärvelle noin 630 kilometriä. Siksi päätimme Lähteenmäen Martin ja Pirkkalaisen Jannen kanssa startata reissuun torstai-iltapäivänä. Tietä riitti ja perille pääsimme hieman ennen puoltayötä.

Perjantaina päätimme suunnataa Kuusingille ottamaan hieman tuntumaa harjuksiin. Kalaa tuli mukavasti niin nymfeillä, larvoilla kuin pintaperhoilla. Auramaan Kalle oli ollut paikalla jo pidempään ja kertoi syönnin kuitenkin hiipunen jo alkuviikon parhaista päivistä. Illaksi palasimme kisainfoon ja pooliarvontaan Hautajärven luontotalolle. Arpa heitti minut nimien perusteella todella kovatasoiseen B-ryhmään, joten oma kisaurakkani alkaisi Savilammelta ja Savinajoelta.

1. jakso, Savilampi, 8.00-11.00
Venekaverikseni sain nuoren Kolehmaisen Nikon. Päätimme suunnata Savinajoen loppuliu'un tietämille. Tuolla suunnalla kalastimme noin puolet jaksosta, jonka jälkeen yritimme tavoittaa siikoja lammen keskiosista. Kaikki yhtä tyhjän kanssa eikä ainoatakaan kosketusta kaloihin. Sekä A- että B-ryhmät jäivät Savilammella kalatta. Seuraavana päivänä saman kohtalon kokivat myös C- ja D-ryhmät.

2. jakso, Savinajoki pooli 8, 13.30-15.10
Matka poolille oli pitkä kuin nälkävuosi. Käveltävää kaikkine varusteineen riitti reilun parin kilometrin edestä. Pooli oli melkein yhtä pitkä. Arviolta noin 300 metristä poolia ei pystyisi kalastamaan kunnolla läpi edes kolmessa tunnissa, saati sitten reilussa puolessatoista tunnissa. Kalastettavat paikat olisi siis valittava tarkkaan. Rannat olivat todella vaikeakulkuiset, koska joki virtasi jyrkkäreunaisen kanjonin pohjalla. Jo pooliin tutustuminen vei voimat pitkän kävelyreissun perään. Päätin lähteä liikkeelle poolin alaosasta, jossa oli vaihtelevan näköistä koskipaikkaa. Kunhan kaloja alkaisi löytyä siirtyisin kalastamaan poolin muita vastaavan näköisiä paikkoja.

Eipä aikaakaan, kun Caddis petti ensimmäisen mittaharjuksen huomattavasti miedommasta virrasta. Larvastelin vielä erilaisia paikkoja, mutta ilman mainittavaa saalista. Vaihto takaisin pintaperhoihin ja ylemmäs pooliin syvempien ja hitaampien rantavirtojen kimppuun. Sieltä sain kaivettua pintaperhoilla vielä kaksi mitallista harjusta ja ison joukon alamittaisia. Lopputulos kolme harjusta ja jaksovoitto. Ei hassumpaa.

3. jakso, Savinajoki pooli 7, 16.00-17.40
Pooli oli hieman edellistä lyhyempi ja näytti monin paikoin varsin matalalta. Mäntylän Tero oli saanut kaksi mitallista harjusta äskeisellä jaksolla, joten mahdollisuuksia kalaan oli. Päätin aloittaa edellisellä jaksolla hyvin toimineilla pintaperhoilla, joilla päädyin lopulta kalastamaan suurimman osan jaksosta.

Kalaa nousi todella runsaasti - huomattavasti paremmin kuin edellisellä jaksolla. Harmittavasti suurin harjus oli vain 29,8 cm, joten tuloksena jaksolta oli nollat. Yhden kalan tiputin pinturista, joka olisi mitä todennäköisimmin ollut mitallinen. Jälkikäteen on helppo sanoa, mutta olisi oletettavasti pitänyt enemmän ronkkia larvoilla poolin paria syvempää monttua. Toisaalta niistäkin sain kaloja pintureilla, mutta valitettavasti liian pieniä...

4. jakso, Oulankajoki pooli 17, 8.30-10.10
Poolin yläpäässä oli iso kallioseinämä, jonka alla näytti olevan syvempää vettä. Alaosa puolestaan näytti tasaisen matalalta. Huhtaniskan Jani oli ensimmäisenä päivänä onnistunut saamaan yhden mittaharjuksen yläosan montusta. Aloitin kalastuksen tuosta montusta pintureilla ja larvoilla. Tuloksena muutama pieni harjus ja reilu 30-senttinen taimen, joka ehti säväyttää tärpillään mittakalaa toivovan kalamiehen.

Oli aika siirtyä larvojen kanssa joen toiselle puolelle ja kalastaa tarkasti läpi kaikki vähänkin syvemmät kohdat tasaisessa virrassa. Suurimmat harjukset jäivät noin 28 senttiin. Vartin verran oli aikaa jäljellä kun pääsin kalliojyrkänteen monttun kimppuun vastakkaiselta puolelta. Reunavirtojen pinturointi tuotti useamman kalan. Kaikki valitettavasti hieman alle hyväksytyn rajan. Vaihto larvoihin ja kiipeilemään kalliolohkeamia pitkin paremmille pelipaikoille. Pari heittoa kallion "kulman taakse" ja hyvän kokoinen harjus kiinni. Hankalassa paikassa ja asennossa yritin napata kalaa haaviin, mutta kolautin haavin kallioon ja kala irtosi. Seurasi ankara kiroaminen, jota ei uskalla julkisessa mediassa alkaa sen tarkemmin käsitellä. Aikaa oli jäljellä viitisen minuuttia. Pari heittoa lisää saman kulman taakse ja jälleen hyvän kokoinen kala kiinni ja tällä kertaa haaviin. Jakso loppui siis onnellisesti mittakalan kanssa. Sijoitus jaksolla oli 3.

5. jakso, Taimenjärvi, 13.00-15.00
Edellisenä päivänä Lähteenmäen Martti oli saanut siiat molemmilta jaksoilta. Samoilla opeilla suuntasin itsekin jaksolle. Tyhjän pyytämiseksi homma silti meni. Välillä yritin tavoitella myös taimenta, mutta turhaan. Jaksosta suurimman osan aikaa heitin 3-uppoavalla siimalla erilaisia pikkuperhoja vaihdellen. Suurin osa veneistä pyöri lähtörannasta katsottuna oikeassa päässä. Samalla suunnalla itsekin veneilin Vasun Aleksin kanssa, mutta turhaan.

6. jakso, Taimenjärvi, 16.00-18.00
Venekaveriksi viimeiselle jaksolle tuli Hiltusen Jyrki. Päätimme yksissä tuumin tehdä radikaalimman taktiikan vaihdoksen ja siirtyä järven vasempaan lahdukkaan siian pyyntiin. Siimaksi valitsin intermediate-siiman ja päähän 2 buzzeria ja yksi pieni nymfi. Eipä aikaakaan kun 25-senttinen siika käväisi mittakaukalossa. Itselläni oli vielä jokunen varovainen tärppi ja Jyrki mittautti komean 42-senttisen siian. Jaksosijoitus 2. ja hyvä lopetus kilpailulle.

Loppukiri riitti nostamaan minut 11. tilalle. Se auttoi pitämään minut rankingin toisella tilalla. Siis Skotlannin MM-kilpailut vuoden 2009 kesäkuussa kutsuvat!

Tulokset
1. Martti Lähteenmäki
2. Olli Toivonen
3. Pasi Niva

4. Arto Pikkarainen
5. Juhani Rosenström
6. Esa Pölkki
7. Kai Kallio
8. Tero Mäntylä
9. Heikki Kurtti
10. Jyrki Hiltunen
11. Jarkko Suominen

Lopuksi
Järjestelyt toimivat mielestäni varsin mallikkaasti ja sujuvasti. Siitä iso kiitos kaikille kilpailun järjestämiseen osallistuneille ja siellä vapaaehtoisina työskennelleille. Myös kalantulo yllätti ainakin minut positiivisesti. Helppoa kalastus ei ollut, mutta ainakin itse oletin mitallisia kaloja tulevan huomattavasti vähemmän.

Matkalla takaisin Jyväskylään oli aikaa laskeskella kaikkea hyödyllistä. Saimme Keuruun Perhokalastajiin nyt neljännen suomenmestarin ja meillä on seurana eniten kiinnityksiä SM-kannuun. Tulipa laskettua mielenkiintoista faktaa myös MM-joukkueisiin liittyen. Vuodesta 1999 lähtien MM-kilpailuihin on päässyt yhteensä 55 kilpailijaa, joista 23 on edustanut Keuruun Perhokalastajia. Ei hassummin seuralta, jossa on jäseniä alun kolmatta kymmentä.

Pikkupäivityksiä

2008-09-08T22:20:00.004+02:00

Jokunen vastaantulija on jo kysellyt, missä viipyy stoori ja kuvat keväisestä Slovenian reissusta. Puuttuu kyllä tarinaa monelta muultakin reissulta, kun on kiirusta pidellyt kalalla käymisen ja töiden merkeissä.

Lisäsin nyt kuitenkin galleriaan albumin Slovenian kuvista. SM-kisajuttua, tarinaa joukkue-SM:stä ym. tulossa lähiaikoina...

Äyskoski 20.-21.7.2008

2008-07-30T14:50:00.002+02:00

Kauden ensimmäinen pistäytyminen Äyskoskella osui tänä vuonna heinäkuun loppupuolelle. Kelistä sitä ei tosin voinut päätellä. Vettä satoi koko vuorokauden ajan paria pientä taukoa lukuunottamatta. Enpä muista milloin olisin ollut viimeksi kalassa ja vettä olisi satanut noin paljon. Vettä on tullut muutenkin koko kesän, joten sitä riitti myös koskessa. Vaikuttaa hyvältä loppukautta ajatellen...

Taimenia koskessa tuntui piisaavan. Erityisen innokkaita ne olivat läiskimään erilaisten streamereiden perään, joten niitä tulikin uitettua varsin runsaasti. Suurin osa taimenhavainnoista streamereiden kanssa jäi silti pyörähdyksiksi, hypyiksi ja tärpeiksi. Toki jokunen tuli ylös asti.

Larvoilla kalaa nousi ylös asti paljon paremmalla prosentilla. Aika moni noista kaloista oli tosin kirjolohia. Hanttiin en silti laita, nimittäin aikamoisia menijöitä olivat nuo Äyskosken kirjot. Jokuset siimatkin tuli katkottua kun puolimetriser torpeedot ottivat syöksyjään heti tärpin jälkeen.

Sateesta huolimatta halusin saada pintaperholla ison harjuksen. Tarpeeksi kun pintaperhoa heitti, niin pettihän se lopulta 46-senttisen harjuksen. Harjusten koko Äyskoskella on mukava - itse sain 3 yli 40-senttistä harjusta ja Pirkkalaisen Janne teki reissun pohjat 52-senttisellä pintaperhoharjuksella. Pettivätpä pintaperhot useamman kirjolohenkin...

Huopanankoski 4.-6.7.2008

2008-07-07T14:31:00.005+02:00

Edellisenä viikonloppuna tuli käytyä treenaamassa kilpailua varten. Hiltusen Jyrki kirjoittikin reissusta jo kattavan tarinan blogissaan. Omalla kohdalla reissu meni vähän penkin alle, vaikka Jyrki mainostikin meikäläisen kalansaaliita. Perjantai-illan ja -yön osalta ne pitävät kyllä paikkaansa. Lauantaina orastanut flunssa vei meikäläisestä voiton ja loppureissu kuluikin niskantalolla perhoja sitoen. Flunssa äityi sen verran pahaksi, että piti minut vuoteessa melkein koko seuraavan viikon. Varsin heikoksi jäi siis treeni loppujen lopuksi omalla kohdallani. Se tuli kuitenkin todettua että kalat olivat aktiivisia varsin pienen hetken päivästä ja vettä oli vähintäänkin riittävästi.

Mutta itse kisaan. Arpa heitti jälleen kerran A-ryhmään. Kun ruvettiin tutkailemaan ketkä kaksi sain samaan "taistelupariporukkaan" oli hämmästys melkoinen. Tulisimme kiertämään kisan täysin samalla porukalla kuin viime vuonna - Virolaisen Petrin ja Niskasen Samin kanssa! Lotota olisi näköjään pitänyt tällä viikolla... Kalastaisimme poolit 10, 12, 2, 4 ja 6, juurikin tuossa järjestyksessä.

1. jakso, klo 20-22
Pooli 10 oli saarensalmen alaosaa vanhasta sillasta ylöspäin. Se tuli tahkottua tarkkaan läpi pintureiden, larvojen ja nymfien kanssa. Saaliina vain alamittaisia taimenia. Edes saunamonttu ei antanut kalaa. Loppujaksosta palasin kalastamaan vanhan sillan yläpuolisia peilejä pintovien kalojen toivossa. Niitä ei näkynyt, eikä noussut pinturiin. Aivan vanhan sillan imusta, myllyn puolelta, tartutin vihreällä larvalla kalan. Se painui saman tien siltarumpuun ja manasin jo kalan melkein menetetyksi, koska poolini loppui siltaan. Löin liinat kiini ja olin valmistautunut kokeilemaan perukkeeni kestävyyttä yrittämällä vetää kalan kuohusta väkisin ylös. Onneksi kala syystä tai toisesta päättikin vaihtaa suunta ja ui sieltä itse takaisin peiliin ja hetken kuluttua haaviin. 42-senttinen taimen oli mukava avaus kilpailulle.

Paluu kisakeskukseen niskantalolle valvontavuoron jälkeen osoitti kilpailusta tulevan vaikean. 20 miestä oli kalastanut 2 tuntia kukin (=40 tuntia yhteensä) ja tuo saamani kala oli ainoa! Aikamoista Huopanankoskea oli tarjolla...

2. jakso, klo 13-15
Pooli 12 oli alakoskella. Valitsin alavirtaan katsottuna vasemman rannan ja toivoin löytäväni jonkun harjuksen poolista. Petri oli juuri 2 mitallista harjusta saanut pintaperholla omalla jaksollaan. Kävihän siinä niin, että löysinkin harjuksia. Jopa yhden mitallisen, 36-senttisen, joka sekin puri vihreään larvaan. Käytin vielä mitattavana ison kasan harjuksia, jotka kaikki olivat valitettavasti pari senttiä alle mitan. Kuitenkin merkintä tuloskorttiin jo kahdelta jaksolta.

3. jakso, klo 19-21
Pooli 2 sijaitsi uuden sillan ala- ja yläpuolella niskantalon puoleisella rannalla. Vettä oli paljon, joten pooli ei olisi helppo. Kalatta siinä lopulta jäätiinkin. Ei auttanut päätön kahlaus kosken pooleja kalastamaan, eivätkä muutkaan temput. Sillan alta onnistuin saamaan yhden taimenen, joka valitettavasti jäi pari senttiä tarvittavasta.

4. jakso, klo 00-02
Pooli 4 oli "vastarannan" niskapooli, joka ei ollut antanut yhtään kalaa kilpailussa tähän mennessä. Eikä antanut vieläkään. Tai antoi, mutta jälleen kaikki hiukan alamittaisia. Nollille jäätiin taas.

5. jakso, klo 14-15
Pooli 6 oli kuninkaanväylän niskalta ylävirtaan, samalla puolella kuin pooli 4. Hiljaista piteli. Aivan loppusekunneilla nippanappa mitan rajoilla oleva harjus nousi pinturiin, mutta ei tarttunut. Ja enempää heittoja ei ehtinyt heittää. Kalatta jäätiin taas.

Kahden jakson kaloilla olin lopputuloksissa sijalla 6. Aikamoisen hankalat ja vähäkalaiset kilpailut, joissa 11 kalastajaa jäi kokonaan ilman saalista. Rankingpisteiden metsästyksessähän itse olin, mutta reisille meni sekin. Tuosta 6. sijasta kun saa tasan saman verran pisteitä kuin minulla jo on, eli lopullinen karsinnoista kerätty pistepotti on tälle kaudelle 3500 pistettä. Finaaliin lähdetään siis 10798 pisteen turvin, rankingin toisella tilalla. Ville-Antti Jaakkola on kärjessä 10987 pisteellä ja Janne Pirkkalainen heti perässä 10729 pisteellä.

Huopanankosken kisassa joukkuekilpailuun laitoimme tiimin pystyyn Salmelan Paulin kanssa ja lähdimme kisaamaan joukkuemestaruudesta yhdessä viiden muun joukkueen kanssa. Joukkuekisan hoidimme sentään kotiin kunnialla, Paulin ollessa kisan 3.

Iltakalassa

2008-06-16T11:07:00.002+02:00

Kirjoitellaanpa välillä vähän juttua myös jostain muualta kuin kilpailuista. Menneenä torstaina tuli töiden jälkeen pyörähdettyä iltakalassa Läsäkoskella. Samalla keikka toimi testireissuna, sillä UPS:n setä kiikutti aikaisemmin samana päivänä pari kappaletta Loop AEG sarjan vapoja. Vapoja löytyy siis 9' #5 ja 9'6" #6 malleina. Erikoista tuossa vavassa on kahva, joka on sekoitus korkkia ja komposiitti- sekä synteettisiä materiaaleja. Alun perin olin hieman epäilevä tuosta kahvasta. Heittotestit perhomessuilla saivat minut vakuuttuneeksi ja nyt kalastustestit varmistivat mielipiteeni. Kerrassaan loistavan oloinen kahva!

Muutaman tunnin kalastussessio tuotti toki muutakin kuin vain hyviä fiiliksiä uusista vavoista. Kalaa oli liikkeellä mukavasti ja haavissa pyörähti useampi taimen. Vantterin yksilö ylsi hieman yli 50 sentin mittaan. Vesiperhosta oli liikenteessä jonkin verran ja toimivat perhot olivatkin erilaisia vesiperhosen elämänvaiheiden jäljitelmiä. Mukavaa kalastusta ja piristystä työviikon iltaan...

Ahvenlampi 8.6.2008

2008-06-09T09:13:00.003+02:00

Leppoisan viikonlopun toinen kilpailu. Autolla sai jyrsiä reilut 800 kilometriä pariin päivään, kun kilpailut olivat aika pitkälti eri puolilla Suomea. Ennakkotiedot lupailivat hyvää. Viime vuoden kilpailussa kalaa tuli hyvin läpi koko kilpailun ja tänä vuonna kalaa oli istutettu jopa viime vuotista enemmän. Kuten päivän aikana saatiin jälleen huomata, ennakkotiedot voivat olla väärässä... Kalaa järvessä varmasti oli, mutta ottihaluja kaloilla sen sijaan ei ollut.

1. jakso
Arpa heitti A-ryhmään ja sain veneparikseni edellisen vuoden voittajan, Rosenströmin Juhanin. Kuulosti hyvältä, sillä itselläni ei ollut järvestä mitään havaintoa. Kalaa ei kuitenkaan alkanut nousemaan ihan odotettuun tahtiin. Ei meidän veneeseen, eikä muihin.

Jakson lopulla sain kuitenkin 51-senttisen kirjolohen. Täytyy hattua nostaa paikallisten kalojen menohaluille. Kalaa joutui oikein väsyttämään. Tuo yksi kala toi jaksolta toisen sijan, Tandefeltin Markuksen voittaessa jakson kahdella kalalla. Jakson kokonaissaalis A-ryhmällä oli neljä kalaa.

2. jakso
B-ryhmä oli saanut myös vain 4 kalaa, joten helppoa ei näyttänyt olevan. Veneparikseni tuli Metson Petteri.

Petterillä olikin ensimmäinen kalakontakti, mutta kala katkoi lopulta perukkeen. Itse sain aivan jakson lopulla kalan lumpeikon seasta. Hieman oli taiteilemista, että menohaluisen kalan sai lumpeikosta haaviin asti. Kala toi jakson kolmannen sijan ja tilanne näytti varsin hyvältä ennen viimeistä jaksoa.

3. jakso
Koko päivän ikävästi järvellä pyörinyt tuuli yltyi entisestään viimeiselle jaksolle. Perhojen uittaminen kontrolloidusti oli varsin haastavaa. Samaa voisi sanoa veneen ajelehtimisen kontrolloimisesta, kun tuuli saattoi hetkessä kääntyä täysin päinvastaiseen suuntaan.

Kolmannella jaksolla en saanut kontakteja kaloihin, vaikka yritys oli kova. Samoin kävi Tandefeltille ja Strandmanille, joilla oli myös kalaa kahdelta edelliseltä jaksolta.

B-ryhmässä muutama kalastaja sai vielä kalaa ja olin lopputuloksissa viides. Mukava sijoitus, sillä rankingpisteitä kertyi 1667. Se tarkoittaa kokonaispistepottini kasvua 3500 pisteeseen. Tuolla pistemäärällä irtoaisi finaalipaikkakin, jollei sitä jo olisi.

Ahvenlampi näytti mainiolta paikalta. Kirkas vesi, mukava ympäristö ja erittäin taisteluhaluiset kalat saavat meikäläisen varmasti palaamaan tulevina vuosina. Pahus vaan etteivät kalat tällä kertaa olleet niin yhteistyöhaluisia kuin toivottiin.

Ahvenlampi päätti mahdollisesti karsintakauden kohdallani tämän vuoden osalta. Huopanakosken ja Utajärven Valkeisen kilpailuihin olen vatasijoilla, mutta paikan saamisesta ei ole takeita. Jää nähtäväksi jatkuuko kilpailukausi seuraavan kerran vasta elokuussa SM-finaalin merkeissä.

Pitkäkoski 7.6.2008

2008-06-09T09:02:00.004+02:00

Savo-Cupin viimeinen osakilpailu, jossa omalta kannaltani katsottuna oli jaossa lisää rankingpisteitä ja joukkuekilpailun ykköstila Lähteenmäen Martin kanssa. Arpa heitti B-ryhmään. Pooleiksi sain kyllä kaikkea muuta kuin mitä olisin toivonut. Lapussa komeilivat poolit 2, 7 ja 11 ja kalastaisin ne juurikin tuossa järjestyksessä. Poolista 2 on Savo-Cupin historian aikana tiettävästi saatu 1 kala ja vuosi toisensa jälkeen ihmetellään mitä se oikeen poolikartassa joka vuosi tekee. 7 ja 11 olivat molemmat puolestaan uusia pooleja, joista ei ollut kauheasti havaintoa kenelläkään.

1. jakso
"Mä koitin pinnast, mä koitin pohjast. Ei piston pistoo." Siinäpä se lyhykäisyydessään.

2. jakso
Sama laulu tälläkin kertaa. Lähteemäen Martti oli sentään edellisellä jaksolla onnistunut saamaan yhden säyneen poolista, joten kenties sellaiseen olisi mahdollisuudet. Varsin hiljaista kuitenkin piteli. Koskesta taimenia etsiessäni kävin vieläpä uimassa oikeen komeasti.

3. jakso
Parilla ensimmäisellä jaksolla poolista oli saatu kaloja. Ensin Pirkkalaisen Jannelle kolme kirjolohta ja sitten Pirisen Ilkalle yksi taimen. Sen jälkeen pooli oli pidellyt hiljaisempaa ja sen se teki nytkin. Ei kalakontakteja.

Päivän saldo oli tasan nolla tärppiä. Kun ei niin ei. Koko kisassa taisi tulla n. 25 kalaa, joista suurin osa oli säyneitä. Ei hääviä.

Suuri Kangaslampi 1.6.2008

2008-06-03T18:06:00.003+02:00

Aviosäätyä on nyt vaihdettu. Häät sujuivat kerrassaan mainiosti ja samaa voi sanoa Sloveniaan suuntautuneesta häämatkasta. Matkalla tuli käytyä päivän verran kalassa Lepenja-joellakin, mistä kirjoitan juttua myöhemmin.

Arkeen on kuitenkin palattu ja rankingpisteiden jahtaus jatkui menneenä viikonloppuna Savo-Cupin toisessa osakilpailussa, joka käytiin Riistaveden Suurella Kangaslammella. Aamun venearvontaan saapui 24 innokasta kilpailijaa. Arpa heitti, jo perinteiseen tyyliin, A-ryhmään ja varusteita sai alkaa kasaamaan saman tien. Sää näytti mukavalta ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua...

1. jakso
Veneparikseni sain Ristolaisen Villen. Aikaisempien kilpailujen perusteella arvelimme lähtörannasta vasemmalla sijaitsevan lahden olevan ensimmäisellä jaksolla ruuhkainen. Mikäli näin kävisi suunnistaisimme oikealla avautuvaan lahteen. Virittelin vapaani intermediate-siiman ja kolmen liitsin setin.

Muut veneet starttasivat pillin soidessa vasemmalle, joten päätimme suunnata toiseen päähän lampea. Sinne saimmekin mennä yksin. Jännittyneinä pohdimme teimmekö hyvän vai huonon valinnan. Alku lähti liikkeelle osaltani hyvin. Muutaman minuutin kalastuksen jälkeen tukevassa kunnossa oleva 52 senttinen kirjolohi käväisi mittakaukalossa. Pari minuuttia myöhemmin 43 senttinen kala teki saman tempun. Jakso näytti tässä vaiheessa lupaavalta, mutta... Paikkaa vaihdettiin, perhoja vaihdettiin, tekniikoita vaihdettiin, mutta loppujakson oli hiljaista. Yksi kala seurasi perhoja veneen viereen, mutta siinä kaikki. Ville jäi kalatta. Itselleni 2 kalaa toi jakson 4. sijan. Kohtalainen avaus.

2. jakso
Ensimmäisen jakson voittanut Nivan Pasi hyppäsi kanssani samaan veneeseen. Suuntasimme alueelle, josta Pasi oli saanut 4 kalaa ensimmäisellä jaksolla. Tuossa lahdessa rannassa makaa uskomaton määrä uppotukkeja, risuja ja muuta puutavaraa. Jakso lähti käyntiin säätötunnelmissa. Ensimmäiseen puoleen tuntiin emme kumpikaan kalastaneet montaakaan heittoa. Aika kului vaihtaessa uusia perhoja ja perukkeita pohjaan jätettyjen tilalle. Emme saanet ainoatakaan tapatumaa kalojen kanssa, emmekä nähneet kaloja, joten päätimme suunnatta lahteen jossa itse olin kalastanut edellisen jakson.

Kun jaksoa oli jäljellä parikymmentä minuuttia sain mukavan tärpin. Kala ui vauhdilla kohti ja luulin saaneeni pidettyä siiman tarpeeksi kireällä. Kun kala kääntyi totesin asian päinvastaiseksi ja kala pääsi parin potkun jälkeen irti. Useampi kirosana saatteli kalan matkaan. Kalantulo oltiin jo havaittu hiljaiseksi ja tapahtumat vähäisiksi, joten tärppien saaminen haaviin oli menestyksen kannalta tärkeää. Ei auttanut kun toivoa viime hetken ihmettä - toistamiseen. Viitisen minuuttia ennen loppua se tapahtui. Iso kirjolohi nappasi liitsiin. Pahus vaan että se teki sen suuren tuki vierestä. Päätyperhoon tarttunut kala sukelsi välittömästi tukin alta ja vetäisi sivuperhon kiinni tukkiin. Lopun varmaan arvaattekin... Jakso päättyi siis kalattomasti.

3. jakso
Joukkuekilpailun parini Lähteenmäen Martti istahti viimeisellä jaksolla samaan veneeseen. Suuntasimme samalle alueelle, josta aloitimme kalastuksen viime jaksolla Pasin kanssa. Martti oli saanut samalta alueelta kalaa kahdella edellisellä jaksolla ja taisteli kilpailun voitosta.

Tällä kertaa kalastimme hieman kauempana rannasta kuin Pasin kanssa, joten pystyimme kalastamaan tehokkaasti. Jakson puoleen väliin mennessä emme saaneet kontaktia kaloihin, joten oli aika vaihtaa paikkaa. Valitsimme suoraan lähtörantaa vastapäisen kohdan, jossa oli pieni lahdelma ja loiva niemi. Eihän se lammen parhaisiin paikkoihin kuulunut, mutta aluetta ei ollut vielä kukaan kalastanut. Päätös osoittautui hyväksi, sillä viitisentoista minuuttia ennen loppua haavitsin 45-senttisen kirjolohen. Se toi jakson 2. sijan ja nosti minut lopulta kilpailun kolmannelle tilalle.

Rankingpisteitä kertyi mukavat 1833. Kokonaispistepottini kasvoi 3252 pisteeseen. Tuo pistemäärä ei ehkä aivan riittäisi finaalipaikkaan, mutta se onneksi jo viime vuoden suomenmestaruuden turvin löytyy. Sen sijaan noilla pisteillä on merkitystä maajoukkuevalinnassa. Pistemäärä on jo ihan mukava, mutta pottia on mahdollista kartuttaa vielä ensi viikonlopun Pitkäkosken ja Ahvenlammen kilpailuissa.

Iso-Valkeinen 10.5.2008

2008-05-13T09:34:00.002+02:00

Ennakkotiedot lupailivat hyvää kilpailua: kalaa oli kilpailua ennen istutettu varsin runsaasti ja Iso-Valkeisen avajaiset olisivat kilpailun jälkeisenä päivänä. Koskematonta vettä ja kalaa olisi siis luvassa. Aurinkoinen lauantaipäivä täytti nuo odotukset.

Arpa heitti A-ryhmään, joka vaikutti nimilistaa tutkailemalla varsin kovatasoiselta. Kiireellä siis kamoja virittelemään ja kalaan. B-ryhmä olisi ollut toivottavampi vaihtoehto, kun tykkään viritellä kamani kaikessa rauhassa.

1. jakso
Veneeseen nousin ensimmäisellä jaksolla Pasasen Juhon kanssa. Päätimme suunnistaa aikaisemmissa karsinnoissa hyvin toimineeseen paikkaan - moottoritien kulmaan. Saimmekin valita paikan kaikessa rauhassa ja kaikki näytti hyvältä, mutta... Kalaa ei alkanutkaan tulla ihan toivottuun tahtiin. Alku näytti lupaavalta ja noin puolessa tunnissa olin mittauttanut 4 kirjolohta intermediate-siimalla ja liitseillä. Sitten iski hiljainen hetki. Ei auttanut perhojen vaihto, ei siiman vaihto, ei uittotyylin vaihto. Juho kiri komeasti ohi tuon oman hiljaiselon aikana ja Kankkusen Petteri viereisessä veneessä johti orkesteria mittauttamalla 11 kalaa. Lopussa 3-uppoava siima ja koralli booby toivat vielä yhden kalan ja lopputulos jäi viiteen kalaan. Etukäteistietojen perusteella tuo kalanmäärä ei lupaillut hyvää. Jaksovoiton veikin 15 kalalla Pirkkalaisen Janne, joka sai rauhassa kalastella uimarannan vieressä.

2. jakso
B-ryhmä veti suuria saaliita omalla ensimmäisellä jaksollaan uimarannan tuntumasta ja oletettavaa olikin, että moni vene suunnistaisi sinne toisella jaksolla. Erityisesti Hiltusen Jyrki loisti mittauttamalla 22 kalaa. Taitaa olla Suomessa järvikisoissa jonkin sortin ennätys, varsinkin kun jakson pituus on 1,5 tuntia. Jyrkihän loisti myös etukäteisvalmisteluillaan, sen verran luottamusta oli perukkeen kestoon ja kolmeen perhoon. Perholiivit perukesiimoineen ja perhoineen koettiin turhaksi painolastiksi ja jätettiin varmuuden vuoksi rannalle. No, eipä tuntunut menoa haittaavan.

Venekaveriksi sain nuoren lupauksen, Niko Kolehmaisen. Suuntasimme uimarannan tuntumaan, johon saimme seuraksemme muutaman muunkin veneen. Aloitin kalastuksen intermediate siimalla ja booby-liitsi-liitsi yhdistelmällä. Booby ei itsellä lähtenyt toimimaan, vaikka miten yritin. Jälkikäteen on hyvä sanoa, että olisi pitänyt vaihtaa pois aikaisemmin. Toisella puolella Janne veti kalaa boobylla ja toisella taas Niko liitsillä. Kun venekaverini johti 6-2, oli aika luopua boobystä. Liitseillä kirinkin tilannetta ja lopulta Niko vei voiton luvuin 8-6.

3. jakso
B-ryhmällä kalaa näytti tulevan melkein samaan tahtiin, joten viimeisellä jaksolla oli odotettavissa vielä tiukka kisa. Starttasin dummy anglerina toimivan Hiltusen Mikan kanssa lähtörannan tuntumasta. Kaloja oli näkynyt tuolla alueella koko päivän ajan ja alue oli aikaisempina vuosina toiminut hyvin viimeisillä jaksoilla. Toisin kuin nyt. Puoli tuntia kalojen etsimistä tuolta alueelta eri paikoista. Turhaan. Rivakka soutu uimarannan tuntumaan, jossa kolme muuta venettä näytti kalastavan. Liitsit pettivät tuosta pari kalaa, joten sain jaksoni jollain tapaa pelastettua. Kolehmaisen Niko voitti myös viimeisen jakson. Kerrassaan hieno suoritus nuorelta mieheltä.

Parannettavaa jäi. Viimeisen jakson paikan valinta oli hyvä yritys, mutta kostautui lopulta. Kaikki tärpit sain haaviin asti, mihin voi olla tyytyväinen. Mihin ei voi olla tyytyväinen, on tärppien vähyys. Mutta kun ei kulje niin ei kulje. Sen todisti Suomen leijonamiehistökin eilisessä pelissä Kanadaa vastaan. Tuloksena kuitenkin 10. sija, josta pisteitä kertyi 1419. Finaalipaikkahan on jo hoidettu, mutta rankingpisteitä tarvitaan maajoukkuevalintaa silmällä pitäen.

Onneksi tästä pääsee toipumaan parin viikon häämatkalle Sloveniaan. Tarkoituksena olisi käydä myös parina päivänä kalassa Socalla. Ehkä sitten kesäkuussa uudella innolla, kun karsintapaletti jatkuu.

Kilpailukalenteri selvillä

2008-04-16T17:10:00.005+02:00

Jälki-ilmoittautumisaika kuluvan vuoden karsintoihin alkoi muutama minuutti sitten. Otin härkää sarvista ja pistin oman kilpailukalenterin kuntoon ja lukkoon. Arvonnassa pääsin siis Iso-Valkeisen, Suuri-Kangaslammen ja Pitkäkosken kilpailuihin. Nyt ilmoittauduin vielä Ahvenlammen ja Perhonjoen kilpailuihin. Luvassa olisi siis varmasti viisi kilpailua. Huopanankosken kilpailuihin odottelen, josko kahdeksannelta varasijalta mukaan mahduttaisiin. Viime vuonna oli kyseessä sen verran mukava kilpailu, että mieli tekisi mukaan tänäkin vuonna. Pitipä noita kilpailuita laittaa kalenteriin tälle vuodelle hieman normaalia useampia, sillä kuukauden päästä olevat häät ja niiden jälkeinen häämatka vaikuttavat varsin paljon kilpailuvalmistautumiseen ja -keskittymiseen. No, häämatkan kohteena on Slovenia, jossa pari päivää on varattu Soca-joella pistäytymiselle...

Sidontapenkissä on syntynyt lähinnä järviperhoja. Ihmekös tuo, sillä neljässä viidestä karsinnasta tulen kalastamaan järvellä. Aika järvipainotteiseksi meni kalenteri, se täytyy myöntää. Pahitteeksi se ei kyllä ole, sillä vuoden 2009 MM-kilpailuissa Skotlannissa kalastetaan 4 jaksoa järvellä ja yksi joella. Järvikalastuksen olisi siis syytä onnistua, jos reissuun tahtoo tai siellä meinaa pärjätä. Ja reissuunhan tahdotaan.

Tulevana viikonloppuna järjestetään jo 22:ta kertaa Perhomessut Tampereella Tesoman jäähallissa. Tervetuloa juttusille messuilla, minut löytää Loopin osastolta molempina päivinä. Ja kaikille kilpakalastuksesta tai muuten kalastuksesta Uudessa-Seelannissa kiinnostuneille tiedoksi: sunnuntaina klo 14:15 pidän esitelmän MM-joukkueen matkasta Uuteen-Seelantiin. Tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluun. Ennakkotiedoista poiketen lauantaina en pidä esitelmää, sillä kummin tehtävät kutsuvat iltapäivästä.

Karsintapaletti auki

2008-04-08T19:03:00.002+02:00

Kyllä ne pikkulinnut tälläkin kertaa olivat oikeassa. Valitettavasti. Karsintalaput siis kolahtivat tänään postilaatikkoon. Pääsin siis mukaan kolmeen kilpailuun: Iso-Valkeiselle, Suuri-Kangaslammelle ja Pitkäkoskelle. Huopanalle arpa antoi varasijan 8 ja Utajärvelle varasijan 6. Taitaa siis jäädä nuo karkelot käymättä.

Varsin runsaasti oli vielä muihin kilpailuihin paikkoja jäljellä, joten taidan tosiaan yrittää paikkoja muutamaan muuhun kisaan ja jättää suosiolla nuo varasijakisat omaan arvoonsa. Onneksi tässä on vielä jokunen päivä aikaa maistella, miltä tuntuu ennenkuin jatkoilmoittautumisten aika alkaa.

Viime päivinä on tullut taas istuskeltua mukavasti sidontapenkin ääressä ja perhoja on syntynyt. Osa niitä perinteisiä luottopelejä ja osa taas maailmalta opittua uutta testattavaksi ensi kesänä kotisuomen vesillä. Sidontapenkin ääressä on melkeinpä pakko viettää aikaa aina, kun siihen on mahdollisuus. Sen verran on kiirusta tässä keväällä tiedossa, ettei taida kohta enää joutaa penkin ääressä viritellä.

Parempi jättää lottoaminen väliin

2008-04-04T13:42:00.001+02:00

Sen verran hyvä näyttää meikäläisen arpatuuri olevan. MM-kisoissa juuri siihen ryhmään, mihin en olisi halunnut. Ja nyt pikkulinnut lauloivat että kotimaan karsinnoista pääsin kolmeen haluamistani viidestä...eivätkä ainakaan aikaisempina vuosina ole olleet niitä suosituimpia.

No, kisajärjestäjien on syytä pitää puhelimet hollilla, meikäläiseltä tulee ainakin puhelua kun jälki-ilmottautumiset alkavat...

WFFC 2008

2008-04-03T19:02:00.008+02:00

Suomen perhokalastusmaajoukkue on kotiutunut kolmiviikkoiselta turneeltaan Uudesta-Seelannista. Matkalle mahtui paljon hienoja hetkiä upean kalastuksen ja hienojen kilpailuiden parissa. Aloittakaamme matkan purkaminen kilpailuraportilla. Muuta Uuden-Seelannin kalastusta käyn läpi myöhemmin.

Kilpailu käytiin kolmella joella ja kahdella järvellä Uuden-Seelannin pohjoissaarella Rotoruan ympäristössä. Kilpailuun valitut joet olivat Whanganui, Waihou ja Waimakariri ja järvet Rotoaira ja Otamangakau. Joista ensin mainittu oli suurempi freestone river ja kaksi jälkimmäistä pieniä spring creekejä.

Viralliset harjoitukset

Virallisissa harjoituksissa joukkueet pääsivät harjoittelemaan kaikille kilpailujoille. Järviosuuden harjoittelu tapahtui Kuratau-järvellä, joka ei olosuhteiltaan vastannut juurikaan kumpakaan kilpailujärvistä. Ensimmäisen harjoituspäivän vietin järvellä Ollin ja Jounin kanssa kalastaen. Huomasimme varsin pian ettei järvi muistuttanut juurikaan kilpailujärviä ja päivän suurinta antia olikin mukava järvikalastus hienoissa maisemissa.

Toisena päivänä suuntasin Whanganuille. Käytin päiväni varsinaisen kilpailualueen alapuolella oletetun kisabiitin kokoista aluetta kalastaen ja löysin sieltä hyvin kaloja - sekä isoja että pieniä. Keskityin pääasiassa pieniin, koska niiden avulla kilpailu oletettavasti tultaisiin ratkaisemaan. Ja isoja oli jo parisen viikkoa ehditty jahtaamaan ympäri saarta. Homma näyttikin toimivan ja luottamus virallisten harjoitusten jälkeen oli joukkueen keskuudessa korkealla.

Illalla arpa heitti minut ensimmäiseksi päiväksi järvelle, toiseksi Whanganuille ja kolmantena luvassa olisivat molemma pienet joet. Sain siis juuri sen arvan, jota en olisi halunnut. Kisajärville emme päässeet missään vaiheessa harjoittelemaan ja Rotoaira oli vieläpä jättiläismäinen kooltaan. No, jonkunhan sinnekin oli ensimmäiseksi mentävä, joten ei muuta kuin matkaan. Venekaverit sentään lupailivat hyvää: Otamangakaulla Eric Lelouvrier Ranskasta ja Rotoairalla Josh Stephens USA:sta.

1. päivä

Aamujakso kalastettiin trophykokoisista kaloistaan tunnetulla Otamangakaulla. Veneparini Eric näytti kasaavan saman tyylisen setin, jolla itsekin olin kisaan lähdössä. Siima syvyyteen sopivalla nopeudella uppoava ja päässä erilaisia oliiveja leechejä ja damseleita. Ranskalaisten ottipaikkakarttakin näytti samalta, mikä itsellä oli taskussa ja taktiikasta oltiin yhtä mieltä. Aloitus lähtörannan viereisestä "montusta" ja siitä tarpeen vaatiessa siirtyen kauempana sijaitsevan saaren läheisyyteen. Järvi oli pitkälti weedbankien peitossa ja syvemmät kohdat olivatkin usein niitä kohtia, joissa weedbankeja ei ollut.

Kaikki muut veneet suuntasivat kauemmas saaren läheisyyteen. Aloitustaktiikka olisi joko loistava tai munaus. Osoittautui jälkimmäiseksi. Muutaman driftin aikana emme saaneet ainoatakaan kosketusta kaloihin ja päätimme yksissä tuumin vaihtaa paikkaa. Siirtyminen saaren läheisyyteen osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi. Heti huomasimme muiden venekuntien saavan kaloja ja eipä aikaakaan kun Eric väsytteli ensimmäistä kalaansa. Lopulta se kuitenkin irtosi. Kotvasen kalastelun jälkeen sain itsekin tukevan tärpin oliiviin leechiin. Kala sukelsi suoraan weedeihin, kuten niillä oli tapana. Perhot tuntuivat jämähtävän täysin paikalleen ja olin jo valmistautunut siihen, että takaisin tulee vain tyhjät perhot. Vedin kuitenkin perhoja weedeistä niin paljon kuin 6-luokan vavallani pystyin ja lopulta perhot irtosivat ruohoista. Ilokseni 45-senttinen kala oli vielä kiinni ja päätyikin pian haaviin ison ruohotupon kanssa. Jakson lopulla sain vielä ruskealla damselilla toisen 42-senttisen kirjon ja pesin venekaverini puhtaasti 2-0. Jaksolla 2 kalaa riittivät kuitenkin vain 9 sijaan. Jatkoa ajatellen oli selvää, ettei muiden kannattaisi aloittaa lähtörannan tuntumasta, vaan suunnata suoraan järven toiseen päähän.

Ruokatauon jälkeen toinen jakso kalastettiin jättimäisellä Rotoairalla. Jenkit olivat käyneet tammikuussa harjoittelemassa juurikin kyseisellä järvellä, joten jotain aavistusta paikoista oli tiedossa. Vaan tuuria ei sitten tippaakaan. Tällä kertaa homma päättyi venekaverin hyväksi 2-0. Itsekin pari kalaa käytin mittauksessa, molemmat vain pari milliä liian pieniä. Ja isommat jäivät vain tärpeiksi. Tuloksena blankki ja surkea loppu järvipäivälle.

2. päivä

Kalastaisin vain aamujakson Whanganuilla, iltapäivä olisi minulla vapaa. Poolini näytti hyvältä, joskin todella isolta. Mittaa sillä oli arviolta jotain 800 metrin luokkaa. Paikat olisi siis valittava mahdollisimman hyvin, sillä koko poolia ei ehtisi millään kalastaa. Valitettavasti pieniä kaloja sisältävä hot spot löytyi kannaltani liian myöhään. Sitä ennen ehdin mittauttaa muutaman isomman taimenen ja kirjolohen, sekä muutaman pienemmän. Tuo etsitty paikka löytyi parikymmentä minuuttia ennen jakson loppua, jolloin minulla oli 5 kalaa tuloskortissa. Parissakymmennessä minuutissa ehdin saada 6 kalaa lisää ja tiputtaa pari. Lopputulos siis 11 kalaa. Tyytyväinen en voinut olla, koska paikka löytyi liian myöhään. Edellisenä päivänä jaksovoittoihin vaadittiin 20-30 kalan saaliita ja saatoin vain toivoa että kalantulo olisi hiljentynyt koko joella. Näin ei kuitenkaan ollut ja tuloksena 11 sija. Teknisesti kalastukseen jaksolla voin olla tyytyväinen, mutta hot spotin liian myöhäiseen löytymiseen en. Jakson viimeisellä minuutilla kumipohjaiset kengät näyttivät pitonsa ja keräilin kamojani kivikosta. Lopputuloksena kela käyttökelvottomana solmussa ja kännykän näyttö rikki.

3. päivä

Päivän ensimmäinen jakso Waihoulla. Hyvän näköinen biitti. Kalastus lähti käyntiin mukavasti ja kalaa tuli tasaisesti. Pienempiä ja isompia. Suurin kalani oli 45-senttinen, mikä on pienelle Waihoulle hyvän kokoinen kala. Juuri kun olin päässyt useampisatametrisen poolini yläpäähän vapa napsahti yhtäkkiä kolmesta kohtaa poikki. Edessä juoksulenkki poolin alapäässä olevien tavaroiden luo ja varasetin kasaus. Kasattuna kun ei saanut pitää kuin yhden setin. Uuden setin hakemiseen ja kasaamiseen tuhraantui aikaa ainakin parisenkymmentä minuuttia ja se maksoi minulle suunnitelmasta hot spotien uudellenkalastuksen verran. Käytännössä siis muutaman kalan verran. Lopputulos kuitenkin 15 kalaa, mikä oli ensimmäistä poolilla kävijää lukuunottamatta suurin kalamäärä poolista. Ei siis täysin penkin alle. Kalastin suurimman osan ajasta dry-dropper-dropper tekniikalla ja sainkin sillä suurimma osain kaloistani. Syvimmistä montuista sain muutaman myös pitkällä siimalla nymfaamalla ja aivan jakson lopulla pari pinnassa käynyttä kalaa pintaperholla. Noita paria viimeistä kalaa lukuunottamatta kaikki kalat siis nymfeillä.

Viimeisen jakson kalastaisin Waimakaririlla. Mukavan näköinen pooli jälleen, joka pyörähti hyvin käyntiin, sillä ensimmäinen kala tuli mittaukseen muutaman minuutin kalastuksen jälkeen. Sen jälkeen kalastin pitkään tuoden mittaukseen vain karvan verran alamittaisia kaloja. Lopulta löysin muutamia mitallisia pinnassa käyviä kaloja ja sain ne narrattua pienellä F-flylla ja Royal Wulffilla. Tämän jälkeen kalastus jatkui taas dry-dropper-dropper tekniikalla ja sain poolin yläosasta jokusen kalan. Jakso päättyi mukavasti 52-senttisen kirjolohen mittaukseen, joka oli suurin kyseiseltä joelta kilpailussa saatu kala. Kaloja kortissa oli jakson päättyessä 11 kappaletta - enemmänkin olisi toivonut, mutta tulos oli jälleen toiseksi paras poolista saatu.

Lopputuloksissa Suomi oli lopulta sijalla 10. Oma nimeni löytyi puolestaan riviltä 52. Kumpikaan ei aivan sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Kalastus oli hienoa, mutta tietyt maat hallitsivat sen selkeästi paremmin. Suomalaisittain hienoa oli Jannen 8. sija ja Ollin pysyminen kärkitaistossa viimeiseen jaksoon asti.

Kilpailuita en voi silti tarpeeksi kehua. Parhaat, joissa olen ollut ja oletettavasti parhaat, joissa tulen hetkeen olemaan. Kalastus oli loistavaa ja kalaa tuli runsaasti läpi koko kisan. Kilpailun järjestelyt sujuivat myös hienosti. Ei ollut turhia odotteluita, myöhästelyitä tms. säätämistä, vaan kaikki tuntui toimivan juuri niin kuin pitikin.

Lopuksi tahdon sanoa suuret kiitokset joukkueelle, kotisuomessa jännittäneille ja erityisesti kaikille matkan mahdollistaneille tukijoille!

Joukkuekilpailun tulokset:
1. Tsekki
2. Uusi-Seelanti
3. Ranska
---
10. Suomi

Henkilökohtaisen kilpailun tulokset:
1. Martin Droz - Tsekki
2. Julien Daguillanes - Ranska
3. Tomas Starychfojtu - Tsekki
---
8. Janne Pirkkalainen
25. Olli Toivonen
52. Jarkko Suominen
58. Ville-Antti Jaakkola
64. Jouni Neste

Kilpailun täydelliset tulokset löytyvät kilpailun järjestäjän sivuilta.

TJ 2

2008-03-07T11:15:00.002+02:00

Lähellä. Mutta kuitenkin niin kaukana. Sekä lähtö, että matkan määränpää.

Viime päivät on tullut arvottua tavaroiden kanssa. Mitä tarvitaan välttämättä? Mitä voi jättää pois? Painaako tämä vähemmän kun tuo toinen? Meneekö tämä kassiin vai reppuun? Vai saikos tätä käsimatkatavaroihin laittaakaan?

Alunperin tavaraa oli lähdössä huomattavasti liikaa. Nyt sieltä on karsittu kaikki ei välttämätön pois. Vieläkin on jokunen kilon ylipainoa, joten arkivaatteista joutunee vielä karsimaan. Kalastusvälineistä kun ei oikein voi. Pyykkäyshommiksi taitaa siis mennä paikan päällä.

Mobiilibloggaustakin tuli testattua ja todettua se toimimattomaksi. Käytännössä kännykällä pitäisi MMS-viesteillä pystyä julkaisemaan suoraan blogiin. Blogger vaan ei valitettavasti tue tuon palvelun osalta suomalaisia operaattoreita. Reissuraportointi on siis edelleen nettiyhteyksien varassa. Mutta eiköhän sitä jossain välissä myös langan päähän päästä. Reissuraportit tulee kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä julkaistua reissun aikana Fly Fishing Team Finlandin blogissa.

Virittäytykää siis kotikatsomoissa tunnelmaan, pitäkää peukkuja ja käykää lueskelemassa raportteja!

TJ 7

2008-03-02T19:01:00.003+02:00

Armeija-ajoista tuttuun tyyliin on tullut viime päivinä laskettua montako päivää vielä on jäljellä Uuden-Seelannin reissuun. Tästä voisi äkkiä päätellä, että reissua odotetaan innolla!

Viime päivät ovat kuluneet varusteiden kanssa puuhatessa. On huollettu, pesty, korjattu, liimattu, puolattu, lenkitetty, pakattu... Osa tavaroista onkin jo täysin lähtövalmiina. Tosin ensimmäinen pakkaus tuskin tulee olemaan viimeinen, sen verran paljon on tavaraa listalla verrattuna lentoyhtiön tarjoamaan painorajoitukseen.

Olohuoneessa näytti eilen siimasirkuksen jäljiltä tältä. Kotiväki saattanee joutua kärsimään vastaavista kosmeettisista haitoista vielä muutaman päivän, sillä osa varusteista kaipaa vielä pientä viimehetken viritystä. Unohtaa ei kannata myöskään edessä olevaa viime hetken perhonsidontaa.

Joka tapauksessa raportointi siirtyy varsin pian maapallon toiselle puolelle...

Varusteet kasassa

2008-02-04T19:42:00.000+02:00

Nyt on kaikki Uuden-Seelannin reissuun suunnitellut hankinnat tehty ja tavarat saapuneet. Jotain pientä saattaa vielä toki tulla mieleen, kun matka lähestyy. Mutta suurimmat hankinnat ovat takana.

Kamera saapui eilen. Siinä riitti mukavasti ihmeteltävää Super Bowlin tauoille. (Mistä puheen olleen: hyvä Giants!!) Tänään oli sitten työmatka Tampereelle, joten ohjelmaan piti mahduttaa käynti verkkokauppa.comin myymälässä. Sieltä tarttui matkaan vara-akku, uusi 2gb:n muistikortti, kotelo kameralle ja minitripodi. Enää tarvitsee saada Uusi-Seelantilainen monsteritaimen kameran eteen!

Tänään puolestaan UPS kiikutti pari uutta vapaa, siimoja ja vaatetusta Loopilta. Paketista putkahti Göran Andersson Signature Series 9'4" #4 ja Opti Stream 9' #5. Molemmat tarkoituksella valittu tätä tapahtumaa varten. Eivät tosin jää kylmäksi kotosuomessakaan reissun jälkeen. Nyt on siis vehkeet sen monsteritaimenen taltuttamiseen!

Ja kuten Pirkkalaisen Janne jo tavoitteita maalaili, niin samoilla linjoilla olen itsekin. Tavoitteena olisi kisaharjoittelun ja kisamenestyksen ohella nostaa omia taimen- ja kirjolohiennätyksiään.

TJ 34 and counting...

Kisavalmisteluita

2008-02-03T19:45:00.000+02:00

Lähtö Uuteen-Seelantiin alkaa pikkuhiljaa kolkutella ovelle. On siis aika hoitaa kaikki varusteet MM-kilpailukuntoon. Viime aikoina onkin tullut hankittua yhtä sun toista matkan kannalta enemmän tai vähemmän tarpeellista tavaraa.

Matkalaukun korvikkeeksi tuli hommattua Tatonkan Barrel kassi XL-koossa. Kassi pitää vettä, on kestävä, siinä on olkaimet joilla sen saa "rinkaksi", se vetää 174 litraa tavaraa ja painaa huomattavasti vähemmän kuin matkalaukku. Lisäksi tuli hommattua samaisen firma Stausack, joka on vedenpitävä pussi. Sinne voi heittää kahluukamat, jotteivat sotke muita tavaroita kassissa tai sen voi heittää repun sisukseksi, jolloin kaikki repussa olevat tavarat pysyvät kuivina.

Uusi kamera saapuu myös ensi viikolla. Valinta päätyi Olympuksen [mju:] 770 SW malliin. Lyhyesti se on vedenpitävä pokkari kuvanvaikaimella. Ja kameraan olisi vielä tarkoitus hommata pientä lisävarustetta, kuten akkua, muistikorttia, pussia, kenties minijalustaa yms.

Muuten ohjelmassa on ollut pitkälti perhojen sidontaa. Sen parissa saa kyllä aikansa vierähtämään. Kuvia en viitsi näin reissun alla laittaa esille, ettei turhaan anneta tasoitusta tällä sivulla vieraileville muiden maiden edustajille. Pistetään sitten reissun jälkeen.

Mietinnän alla on vielä esimerkiksi siimojen värjäys. Eli onko syytä värjätä kirkkaan värisiä siimoja vähemmän huomiota herättäväksi. Tästä on tullut niin monen näköistä mielipidettä, etten ole vielä omaa päätöstä asiasta tehnyt.

Valmistautuminen joka tapauksessa jatkuu... Lähtöön aikaa 35 yötä!

Valmisteluita

2008-01-25T23:43:00.000+02:00

Viime aikoina on pidellyt kiirusta. Kalassa en kylläkään ole ehtinyt käymään, vaikka välillä tammikuiset kelit olisivat varsin hyvin soveltuneet kalastukseen. Kalastusaiheista puuha muuten on kyllä riittänyt. Ohjelmassa on ollut lähinnä MM-kilpailuihin liittyviä valmisteluita, tiedonhankintaa ja perhonsidonnan aloittelua. Viikonloppuna kokoonnumme MM-joukkueen kanssa Tampereelle käymään läpi viimeisimmät tiedot ja laatiman lopulliset suunnitelmat ennen matkaa. Aikaa lähtöön on enää karvan verran yli kuukausi. Todella hienoa päästä reissuun.

Syksyllä liityin mukaan Pohjolan Perhokalastajan toimitukseen ja vuoden vaihteesta lähtien lehden webtoimitus on ollut vastuullani. Kuluneella viikolla tuolla saralla otettiin yksi odotettu harppaus, kun ulkoasultaan uusi www-sivusto julkaistiin.

Pohdinnan alla ovat myös ensi kesän karsintakilpailut ja niihin osallistuminen. Niitä kun on tarjolla ennätysmäinen määrä, joten valinnanvaraa riittää. Päätöksiä täytyy kuitenkin pikkuhiljaa tehdä, sillä ilmoittautumiset on tehtävä ennen Uuden-Seelannin reissua.

Loppuun vielä kuva tammikuun palkintogaalasta Keuruulta, jossa Pirkkalaisen Jannen kanssa saimme tunnustuksen kuluneen vuoden menestyksestä. Kiitokset vieä Keuruun suuntaan muistamisesta!

Huomionosoituksia

2008-01-05T17:01:00.000+02:00

Mukava oli menneellä viikolla avata postia, kun posteljooni toi kirjeen vanhan kotikunnan, Keuruun, päättäjiltä. Sisällä odotti kutsu palkitsemistilaisuuteen, jossa jaetaan tunnustuksia viime vuonna menestyneille urheilijoille. Tämän kuun puolivälissä on siis luvassa mukava tilaisuus Keuruulla. Samanlaisen kutsun posteljooni pudotti myös toiselle Keuruun Perhokalastajia edustavalle kilpaveljelle, Janne Pirkkalaiselle. Mukava huomata, että myös kalastusta arvostetaan päättäjien toimesta ja että se luetaan samaan kastiin muiden liikuntamuotojen kanssa.

Ikävämpiä uutisia kuului toiselta puolelta maailmaa. Myös minulle tuttu, Uudessa-Seelannissa asustanut ja kalastusoppaana toiminut, japanilainen Toshiya Babe menehtyi tulipalossa. Hän oli opastamassa asiakastaan Ureweran kansallispuistossa, jossa molemmat menehtyivät retkeilymajan tulipalossa. Uutinen aiheesta löytyy New Zealand Heraldin sivuilta.

Perhokalastajan joulu

2007-12-22T14:33:00.000+02:00

Pääpiirteissään se sujuu kuin kenen tahansa joulu. Monet ihmiset harrastamavat joululahjojen ostamista itselleen. Tämä koskee yhtä hyvin kaikkia muitakin ihmisryhmiä kuin perhokalastajia. Perhokalastajan omat joululahjat tahtovat vaan monesti olla uusia vapoja, keloja, siimoja, kahluuvarusteita, vaatteita... Tavalla tai toisella harrastukseen liittyvää. Asia lienee samoin muiden lajien harrastajilla - hankitaan jotain harrastukseen liittyvää. Myönnän itsekin jälleen hankkineeni itselleni "joululahjoja". Toki nuo hankinnat ovat sellaisia, jotka olisi pitänyt tehdä joka tapauksessa. Tai niin asialleen vihkiytynyt perhokalastaja uskottelee ainakin itselleen. Ehkä myös perheelleen. Ovatko joulu ja joululahjat siis vain yksi keksitty syy lisää lievittämään mahdollista hankintojen ja rahanmenon aiheuttamaa mielipahaa? Jos sellaista yleensä edes potee.

Näin joulun kunniaksi lisäsin galleriaan toisen albumin viime keväisistä Itävallan kuvista. Niitä katsellessa on mukava viettää joulun pyhiä jouluruokia popsien, muistellen upeita reissuja ja unelmoiden tulevista...

Mukavaa ja rauhallista Joulunaikaa kaikille ja kireitä siimoja tulevalle vuodelle 2008!

Spigotti pyörii

2007-12-17T17:34:00.001+02:00

Ja perhoja syntyy hyvää vauhtia. Rasiat täyttyvät perusmallien osalta, mutta joukossa syntyy aina silloin tällöin uusia luomuksia, joita testataan sitten ensi kaudella. Tai joskus myöhemmin... Uuden-Seelannin perhojen osalta ollaan vielä perhomallien kartoituksessa ja materiaalien hankinnassa. Varsinainen sidontatyö pyörähtää käyntiin ensi vuoden puolella.

Sidontamateriaalien varastot ovat myös täydentyneet ja vaikuttaneet osaltaan sidontaintoon. Hienona uutuutena Perhokolmiosta saa nykyään Hanakin väkäsettömiä koukkuja, joten niitäkään ei enää tarvitse tilailla ulkomailta.

Lisäsin myös ensimmäisen "virallisen" kuva-albumin blogiin kirjoituksia kuvittavien otosten lisäksi. Lisää albumeita tulee jatkossa, kunhan saan vanhoja otoksia kerättyä sopiviksi albumeiksi.

Penkin ääreen

2007-12-03T11:51:00.000+02:00

Siinäpä se otsikossa komeilee. Tämän viikon teema.

Nyt kun on muutoksia meneillään työkuvioiden puolella, niin yhden lomaviikon sujautin sopivasti tähän väliin. Edellinen työ päättyi viime perjantaina ja seuraava alkaa siis ensi viikon maanantaina. Tämä siis täysin omasta vapaasta tahdosta, jotta saan pienen hengähdystauon tähän väliin.

Tällä viikolla onkin siis aikaa istahtaa sidontapenkin ääreen pidemmäksikin aikaa. Voi järjestellä muita kalavehkeitään, jynssätä kahlarit kunnolla puhtaaksi, katsella dvd:tä, lueskella alan lehtiä ja kirjoja... Ainakin näin maanantaina, kun viikko on juuri aluillaan, tuntuu siltä että tästä on tulossa hyvä viikko.

Talvi tekee tuloaan

2007-11-30T10:30:00.001+02:00

Täällä keskisessä Suomessa olemme saaneet jo muutaman päivän peräkkäin nauttia valkoisesta lumen peittämästä tienoosta. Liekö tuo lumi jo pysyisi, sen aika näyttää. Maailma on kuitenkin huomattavasti valoisampi paikka, kuin ilman tuota ohuttakin lumipeitettä.

Liekö tuolla valoisuudella ollut myös piristävä vaikutus perhojen sidontainnokkuuteen. Nyt on lähes joka ilta tullut vietettyä aikaa penkin äärellä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että perhoja syntyy... Ja kun penkin ääressä istuu, huomaa jälleen materiaalipuolella täydennystarpeita. Onkin aika ryhtyä täydentämään materiaalivarastoja niin viimeaikaisia huomioita, kuin Uuden-Seelannin koitoksia silmällä pitäen.

Perhokalastajat.netin puolella velloo keskustelu "Mikä mättää larvastuksessani?". Keskustelu on foorumille tyypilliseen tapaan harhaillut jo ties kuinka moneen suuntaan alkuperäisestä ideasta, mutta onpa se herättänyt itselläkin muutaman ajatuksen.

Keskustelussa käytiin vääntöä mm. siitä mitä larvastus oikeasti on tai tarkoittaa. Moni tuntui olevan asiasta samaa mieltä ja myös omasta mielestäni larvastus on tekniikka. Lyhyellä siimalla ja hyvässä kontrollissa perhojen uittamista pohjan tuntumassa. Noin lyhyesti, yksinkertaistetusti ja kärjistetysti. Tuota tekniikkaa voidaan käyttää larvojen kanssa, mutta yhtä hyvin vaikkapa streamereita, nymfejä tai pupia voidaan uittaa tuolla tekniikalla. Vastaavasti larvoilla voi kalastaa vaikka heittämällä ne suoraan alavirtaan ja strippaamalla hitaasti sisään. Mutta vaikka käytetyt perhot ovat larvoja, se ei tee kalastustyylistä larvastusta.

Larvastuksen nimestä tuntuivat jotkut myös olevan enemmän tai vähemmän tosissaan eri mieltä. Maailmallahan tekniikka kulkee nimellä 'czech nymphing' tai 'polish nymphing'. Onpa noita nimityksiä yritetty kotiuttaa Suomeenkin, mutta kansan suussa larvastus tuntuu olevan se mikä on ja pysyy. Käypä tokaisemassa jokirannassa saaneesi kalaa tsekkinymfaamalla, niin erittäin todennäköisesti vastaus tai seuraavat kommentit puhuvat jo larvastuksesta. Vaan mitä vikaa larvastus-termissä yleensä edes on?

Henkilökohtaisesti ihmettelen myös larvastuksen 'negatiivista' mainetta. Onhan se toki tuoreampi keksintö kuin vaikkapa streamer- tai pintaperhokalastus. Sehän on siis keksitty perhokalastuksen keksimisen jälkeen, joten eihän se silloin voi olla oikeaoppista perhokalastusta? Vai voiko? Eli dieselauto ei ole auto ja suihkumoottoreilla kulkeva lentokone ei ole lentokone?

Tähän samaan soppaan voi vielä vetää tuolla samaisessa keskustelussa pyörineen ongelman siitä, miten saada perhot larvastaessa riittävän syvälle. Alkuun syvälle pääsee toki helpoiten, kun laittaa niin paljon painoa, että varmasti uppoaa. Myönnän itsekin näin tehneeni kalastusharrastukseni alkumetreillä. Kun kalastustekniikka ja virtauksien lukutaito kehittyvät, pääsee pohjalle myös huomattavasti, siis huomattavasti, pienemmillä ja kevyemmillä perhoilla. Osaltaan käytetyn perukesiiman paksuus vaikuttaa myös tähän, sillä paksumpaan siimaan virta tarttuu luonnollisesti enemmän.

Kauhunsekaisin tuntein olen välillä sekä kilpailuissa että vapaa-ajalla kalastaessani seurannut joidenkin kalamiestin larvastusta: siiman paksuus on jotain 0.30 luokkaa ja perhot painavat muutaman gramman kappaleelta. Ei ihme jos vavat katkeilevat kun perhot osuvat aihioon tai viimeistään, kun perhoja remmotaan pohjasta ja paksu siima ei annakaan periksi. Tämä jättimäisillä lyijyperhoilla larvastus vaikuttanee myös osaltaan koko tekniikan negatiiviseen maineeseen...

Lopullinen kisakalenteri

2007-11-12T12:09:00.000+02:00

Hieman siis koki vielä muutoksia karsintakilpailujen kalenteri ensi kesän osalta. Lopullinen versio on nyt kuitenkin julkaistu (SVK:n sivuilla ja Perhokalastajat.netissä). Kisoja on tosiaan paljon, yhteensä ennätykselliset 24 kappaletta ja paikkoja niihin jaossa melkein 600 kappaletta. Kalenteri sopii tuollaisenaan ainakin omalle kohdalle hieman paremmin kuin edellinen versio ja mahdollisia kisoja löytyy varmasti tarpeeksi. Valinnat tulee tehtyä seuraavalta akselilta:
3.-4.5. Matildajärvi, Perniö
10.5. Iso-Valkeinen, Kuopio
1.6. Suuri Kangaslampi, Riistavesi
7.6. Pitkäkoski, Sonkajärvi
8.6. Ahvenlampi, Vekaranjärvi
28.6. Pyhäjoki, Oulainen
5.-6.7. Huopanankoski, Viitasaari
12.7. Valkeinen, Utajärvi
Valinnanvaraa siis löytyy...

Keskustelua ensi kesäksi tarvittavista ja sidottavista perhoista käydään tällä Perhokalastajat.netin puolella. Itsellä lista vaan tuntuu venyvän koko ajan ja vielä kun ei ole oikein ennättäny penkin ääreen, niin se ei ainakaan pääse lyhenemään. Listalla on muun muassa iso läjä perhoja, jotka ovat menossa myyntiin, paljon uusia ja erilaisia malleja Uuden-Seelannin kisoihin, perustäydennykset larva-, nymfi-, pupa-, pinturi- ja striimerirasioihin ja kattava järviperhopläjäys. Ja tietysti tarkoitus olisi vieläpä keksiä tai bongata jostain muutama uusi malli testiin seuraavaa vuotta varten. Pari niitä jo onkin, mutta muutama lisää ei olisi pahitteeksi. Jahka sitä penkin ääreen istahtaa, niin tovi siinä saattaa aikaa kulua...

Kisakauden 2008 lähtöasetelmat

2007-11-07T10:12:00.000+02:00

PKJ julkaisi vihdoin virallisen rankingpisteytyksen, joka löytyy SVK:n sivuilta. Epävirallinen versio onkin ollut nähtävillä Perhokalastajat.netin SM-tulospalvelussa jo pitempään. SM-tulospalvelusta pystyy kätevästi myös etsimään eri kilpailuiden menestyjiä ja kilpailijoiden tuloshistoriaa. Kiitos tuosta tulospalvelusta kuuluu Pirkkalaisen Jannelle, joka on tuon tulospalvelun koodannut.

Virallisesta rankinglistasta käyvät ilmi tämän kauden pisteet ja niiden merkitys tulevalla kaudella. Ensi vuonna kerroin tämänvuotisille pisteille on 0.75 ja sitä seuraavaan 0.5. Rankingpisteytys kokonaisuudessan on selitetty SM-Perhokalastuskilpailun säännöissä.

Omalta osaltani en voi olla muuta kuin tyytyväinen ensi kauden lähtöasetelmiin. Helppoa ensi kaudellakaan ei silti tule olemaan. Kilpaperhokalastuksen taso on noussut Suomessa huimasti siitä, mitä se oli kahdeksan vuotta sitten, kun itse aloitin kilpailemisen. Vihdoin käyttöön otettu ranking-järjestelmä MM- ja EM-joukkueiden valinnassa nostaa varmasti suomalaisen kilpaperhokalastuksen tasoa tulevaisuudessa myös kansainvälisissä kilpailuissa.

Kauden päättäjäiset

2007-11-06T09:51:00.000+02:00

Tulevana viikonloppuna on aika pistää yhden sortin päätös menneelle kaudelle. Tapahtuman nimi on Keuruun Perhokalastajat ry:n pikkujoulut. Ohjelmassa on leppoisaa illanviettoa, saunomista, syömistä, juomista... Mitä kaikkea nyt kalastusseuran pikkujouluihin kuulukin.

Toki kalavehkeitä ei tältä kaudelta ole ihan vielä tarkoitus lyödä naulaan. Lauantaina suunnitelmissa olisi käydä kotikonnuilla vähän haukea kiusaamassa ennen kuin illan riennot pyörähtävät käyntiin. Tämän viikon säät näyttävät heitetäänkö perhoa hauelle joella vai järvellä. Ihan pilkille kun en kuitenkaan aikonut.

Perhopenkki on viime aikoina saanut viettää aikaansa varsin rauhassa. Sen verran reilusti on ollut muuta ohjelmaa. Pikkuhiljaa olisi kuitenkin tarkoitus taas puhaltaa pölyt penkin päältä ja istuskella iltaisin sen ääressä. Todo-listalla alkaa olemaan sen verran reilusti perhoja, että asialle on syytä tehdä jotain.

Vapatilauskin odottelee tuossa lähtöään. Viime hetken päätöksiä vaan huutaa toisen vavan mallista... Pitäähän Uuden-Seelannin vehkeet saada ajoissa hiplattavaksi.

Elämä helpoksi

2007-10-26T11:58:00.000+02:00

Lukijoiden arkea helpottaakseni lisäsin blogiini hieman ominaisuuksia.

Oikean reunan sidebarista löytyy tästä eteenpäin lista muiden linkitettyjen blogien viimeisimmistä kirjoituksista. Listasta pystyy siis helposti tarkistamaan, onko muihin blogeihin tullut päivityksiä sitten viime käynnin.

Nauttikaa!

Kisakalenterin buukkausta

2007-10-26T09:01:00.000+02:00

Monet asiaan perehtyneet ovatkin varmasti jo huomanneet, että ensin kesän karsintakalenterion julkaistu. Kilpailuita näyttäisi olevan ennätysmäärä, sillä ainakaan omaan muistini mukaan ei näin montaa karsintakilpailua ole vielä koskaan yhden vuoden aikana järjestetty. Aikataulu löytyy sekä Perhokalastajat.netistä että Suomen Vapaa-ajankalastjien keskusjärjestön sivuilta. Jälkimmäisiltä sivuilta löytyy myös muutama muu ensi kauden tärkeä tapahtuma:
16.-17.8. Nuorten SM-perhokalastuskilpailu
23.-24.8. Perhokalastuksen SM-finaali, Oulankajoki, Kuusamo
30.-31.8. SM-kelluntarengas, Ahvenlampi, Vekaranjärvi
6.-7.9. Perhokalastuksen SM-joukkuekisa, Lohenrengas, Perniö

Kaikki edellä mainituista eivät tietysti kosketa itseäni, mutta Suomen kilpaperhokalastuspiireissä nämä ovaat merkittäviä tapahtumina.

Jos kisakalenteria hieman selailee, niin alustavasti omaan silmään pistävät seuraavat kilpailut:
10.5. Iso-Valkeinen, Kuopio
10.-11.5. Karjaanjoki, Karkkila
7.6. Pitkäkoski, Sonkajärvi
8.6. Ahvenlampi, Vekaranjärvi
5.-6.7. Huopanankoski, Viitasaari
12.7. Valkeinen, Utajärvi

Tietenkään kaikkiin edellä mainittuihin kilpailuihin ei voi tai lopulta päätä osallistua, mutta noista kilpailuista taidan oman kilpailukalenterini rakentaa. Hieman rajoituksia omaan kilpailukauteen tuo myös toukokuussa tapahtuva siviilisäädyn muutos. Perinteiseen tyyliin häämatkalle on tarkoitus lähteä heti häiden jälkeen, joten useammat muuten potentiaaliset kilpailut jäävät väliin. Homma on kuitenkin loppuun asti mietitty jo siinä vaiheessa kun isoa päivää lukkoon lyötiin ja onpa noissakin vaihtoehdoissa valinnan varaa, joten ei hätää!

Ensi kautta innolla odottaen...

Kauden muisteloita ja seuraavaan valmistautumista

2007-10-22T11:39:00.000+02:00

Syksy se vaan etenee ja talven tulo lähenee. Siitä hyvänä esimerkkinä Hiltusen Jyrkin kirjoitus blogissaan. Omalla kohdallakin on kalassa käynti jäänyt vähiin viime aikoina. Harmi sinänsä. Muuten on kyllä tullut touhuttua rakkaan harrastuksen parissa.

Näin syksyn tullen on jälleen vuorossa kausi, jolloin vietellään pikkujouluja ja muita kauden päättäjäisiä. Kun niihin kekkereihin heittää joukon kalamiehiä, on multimediaspektaakkeli valmis. Vertaillaan kalat, kastastetaan kalavehkeet, paikat... Valokuville on siis tilausta. Niitä onkin tullut haalittua eri suunnista ja tässä liitteenä muutama, joihin on itsekin tullut osuttua. Ylin kuva on Simojoen MM-kilpailuiden harjoitusajalta. Siinä poseeraan 45-senttisen harjuksen kanssa (kuva Brian Capsay). Menneellä viikolla kuulin, että tämä kuva löytyy melkein live-kokoisena erään Pennsylvanialaisen kalastusliikkeen seinältä, jossa se herättää suurta mielenkiintoa. Muut kuvat ovat Äyskoskelta (kuvat Teemu Tolonen).

Vapakalusto on nähnyt hieman uusia tuulia. Useampi vapa vaihtoi menneellä viikolla omistajaa. Olivat jo pitempään huoneen nurkassa tyhjän panttina seisoneet. Tuumasin, että jollain muulla on niille varmasti enemmän käyttöä. Ajankohtaiseksi tulee kohta myös parin uuden vavan hommaaminen Uuden-Seelannin MM-kilpailuita silmällä pitäen.

Tuota tulevaa kaukomaan reissua varten on tullut valmistauduttua muutenkin. Sekä henkisesti että ihan käytännön tasolla. Henkiselle puolelle pienen kolauksen antoi lentoaikataulujen selailu. Pelkkää koneessa istumista reilut 26 tuntia. Siihen plussattuna muu matkustus, check-innit ja muut, niin kotiovelta pelipaikoille pääsee varmasti jo 40 tunnissa! Onneksi vastassa ovat yhdet maailman tarunhohtoisimmista kalavesistä, joten matkustukseen riittää motiivia.

Nyt kun matka maapallon toiselle puolelle on tulossa, kaivoin viikonloppuna hyllystä Peter Scottilta saamani kirjan "New Zealand's Best Trout Flies". Varsin mukavaa luettavaa, varsinkin kun sinne päin on matka. Ja tulipa fiilistelymielessä Trout Bum Diariesin toinen osakin jälleen kerran katsastettua.

Syysharjusta ja MM-hankkeita

2007-10-17T14:17:00.000+02:00

Menneenä viikonloppuna suuntasin siis kalaan Äyskoskelle. Samalle viikonlopulle osui hieman pikkujoulukarkeloita sekä MM-joukkueen palaveri. Ohjelman täyteinen viikonloppu oli siis jo etukäteen tiedossa.

Matkaan läksimme Rantasen Janin kanssa jo perjantaiaamuna, jotta hyvää kalastusaikaa jäisi koko päiväksi. Ja niin sitä myös jäi. Harjukset olivat hyvällä syönnillä ja päivän aikana perhoon kävi useita kymmeniä hyvän kokoisia harjuksia. Suurin päivän aikana saamani harjus oli 44 senttimetriä ja yli 40 sentin kaloja tuli yhteensä 5 kappaletta. Pienenpieniä päivänkorentoja kuoritui ajoittain runsaastikin ja pienet #14-18 -kokoiset päivänkorentojäljitelmät tuntuivat toimivan parhaiten. Ilta kului syödessä, saunoessa ja Lohimaan ohjelmatarjonnasta nauttien.

Lauantaiaamuna oli vuorossa MM-joukkueen palaveri, jossa kävimme läpi erinäisiä ensi vuoden kisamatkaan liittyviä asioita. Valitettavasti aivan koko joukkue ei paikalle päässyt, mutta tärkeimmät asiat saatiin silti käytyä läpi. Palaverin jälkeen lauantai kului hieman itsekin kalastellen, mutta pääosin paria lupavaa kalastajanalkua opastaen. Harjukset eivät olleet enää yhtä aktiivisella tuulella kuin edellisenä päivänä. Lieneekö siihen syynä hieman edellistä päivää kylmempi sää. Vaan kylläpä päivän aikana useampi harjus ja jokunen taimenkin saatiin ylös asti.

Sunnuntaina keli heikkeni entisestään, kun kylmään ilmaan lisättiin vielä vesisade. Jätin tuolloin osaltani kalastuksen suosiolla väliin. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunutta syyskalastusta viikonlopun ajan erittäin komeassa, joskin varsin kylmässä säässä.

Syyshaukea Ahvenanmaalla

2007-10-08T13:15:00.000+02:00

Loop Team Finlandin kanssa suuntasimme menneenä viikonloppuna Ahvenanmaalle syksyisen hauenkalastuksen merkeissä. Kelit olivat ainakin kalamiehen kannalta katsottuna täydelliset. Kalastuksen kannalta vesi oli vielä kuitenkin hieman liian lämmintä (n. 12 astetta) ja suurimmat pedot asustivat syvemmällä.

Saavuimme Ahvenanmaalle perjantai-iltapäivänä ja suuntasimme saman tien Hjortössä meitä odottaviin mökkeihin. Asetuimme mökkeihin taloksi, joskin hieman ällistellen luvattujen "neljän tähden" mökkien tasoa. Mökit vastasivat mantereen puolen merkinnöillä ehkä kahden tähden mökkejä. Mutta kahdestahan tulee silloin yhteensä neljä, eikö?

Hämmästys sysättiin sivuun ja vieressä vellova meri alkoi kiinnostaa kalamiehiä. Yksissä tuumin viritimme kalavehkeet kuntoon ja suuntasimme lähilahdelle kalaan. Hämärtyvä ilta tarjosi jokusen hauen ja kertoi siitä että haukia tulisimme varmasti viikonlopun aikana saamaan.

Illalla törmäsimme erikoiseen episodiin mökkikylän isännän kanssa. Ei tahtonut oikeen yhteistyö tai asiakaspalvelu sujua. Ongelmia oli saunan, saunapuiden, veneiden ja niiden varustelun yms. kanssa. Hjortö Stugor & Stockhus:in isäntää ei tuntunut meidän huolemme kovin suuresti kiinnostavan. Lopulta emme voineet kuin nauraa paikalliselle tökeryydelle.

Seuraavana päivänä suuntasimme kalaan oppaidemme johdolla. Kaksi asiantuntevaa opasta pitivät huolen siitä, että oikeat paikat hauen jallittamiseen löytyivät. Kovin hanakalla syönnillä luupäät eivät silti olleet. Perhon perässä veneen viereen uiskennellut ja siitä pois kääntynyt hauki olikin viikonlopun aikana tuttu näky. Tärpit muutenkin olivat varsin varovaisia. Vietimme merellä koko päivän ja kuuden miehen saaliina oli reilu neljäkymmentä haukea. Ei mitään loistosyöntiä, mutta mukavaa ja sosiaalista hauenkalastusta.

Sunnuntaiaamun ennen laivan lähtöä vietimme vielä oppaidemme kanssa kalassa aivan Maarianhaminan tuntumassa. Jonkin aikaa kesti, ennen kuin löysimme oikeat perhot ja paikat, mutta lopulta haukia alkoi jälleen löytyä. Kolmituntisen kalastuksen saldona oli viitisentoista haukea.

Vaikka hauki ei yltiöpäisellä syönnillä ollutkaan, oli kalastus silti hienoa. Erinomaiset oppaat loistavasti touhuun sopivine veneineen eivät todellakaan haitannee reissun onnistumista. Sisävesiin verrattuna mukavaa merellä on haukien suurempi keskikoko, joka reissullamme oli noin puolentoista ja kahden kilon välissä. Reissussa suurin saatu hauki oli tällä kertaa 4,3 kiloa.

Syyskalastusta tarjolla

2007-09-23T20:35:00.000+02:00

Kisakausi on paketissa. Omalta osaltani olen kauteen varsin tyytyväinen. Paljon tuli uusia niksejä ja oivalluksia taskuun tänäkin vuonna. Osaa niistä tuli jo testailtua ja osaa pitää lähteä testailemaan ehkä vielä myöhemmin syksyllä tai ensi keväänä. Yhtenä isona apuna oppimisessa olivat MM-kilpailut Suomessa, joissa tuli toimitettua oppaan roolia. Mahtava kokemus.

Myös kilpailullisesti kausi oli onnistunut. Karsintakilpailut menivät pienen alkukankeuden jälkeen varsin hyvin. Seuraavassa koko kilpailukauden sijoitukset:
Kuusikkolampi: 10. sija
Huopanankoski: 2. sija
Valkeinen, Utajärvi: 3. sija
Joukkue-SM: 4. sija
SM-finaali: 1. sija
Varsin tyytyväinen siis täytyy olla. Hieman tietysti harmittaa joukkuekilpailun neljäs sija. Varsinkin, kun ei ollut ensimmäinen kerta kun jäimme Keuruun Perhokalastajien kanssa neljännelle sijalle samaisen "erikoisen" pistelaskusysteemin vuoksi.

Laakereillaan ei tarvitse kisarintamallakaan levätä kovin pitkään. Ensi vuoden MM-kilpailut kun pidetään Uudessa-Seelannissa jo maaliskuun lopulla. Taustatyön teko noita kisoja varten on jo aloitettu. Perhojen sidonta olisi syytä myös aloittaa. Hieman toki arveluttavat huhut tulliin jääneistä perhoista...

Kalastusta tällekin kaudelle on toki jäljellä. Parin viikon päästä on vuorossa hauenkalastusreissu Ahvenanmaalle. Kyseessä on itselle ensimmäinen reissu merelle haukijahtiin, joten odotan reissua innolla. Penkin äärellä haukiperhojen merkeissä onkin tullut vietettyä aikaa aina kun sitä on liiennyt.

Kolmen viikon päästä olisi tarkoitus mennä muutamaksi päiväksi Äyskoskelle syysharjuksen kalastuksen merkeissä. Toivon mukaan tarjolla olisi mukavaa ison syysharjuksen kalastusta.

Siimojen liotusta

2007-09-13T08:16:00.000+02:00

Kilpailukausi kun on tältä kesää takana päin, niin oli puolentoista viikon tauon jälkeen aika ottaa tuntumaa syksyiseen kalastukseen. Taimenen syysrauhoitus hiljentää suuren osan maamme koskikohteista, joten hyvä vaihtoehto onkin suunnata järville ja lammille. Tällä kertaa suunnistin töiden jälkeen iltareissulle Jyväskylässä sijaitsevalle Keski-Suomen Perhokalastajien isännöimälle Kuusikkolammelle.

Lammelle saavuin noin neljän aikoihin, jolloin vettä satoi suhteellisen paljon. Vehkeet kasaan ja kalalle. Kovimman sateen aikaan lampi oli hiljainen. Sateen tauottua kalat aktivoituivat selvästi ja pintakäyntejä ja hyppyjä alkoi näkyä. Pari kalaa sainkin pyörähtämään pinnalla kelluvaan boobyyn, ennekuin rantautin samaiseen perhoon napanneen noin neljissäkymmenissä olevan kirjolohen. Nätissä kunnossa oli kala!

Myöhemmin pinta-aktiivisuus alkoi selvästi hiljentyä ja pintakäyntejä näkyi enää harvakseltaan. Vaihdoin pienempiin perhoihin: buzzereihin ja nymfeihin. Jonkin ajan kuluttua pääsinkin tarjoamaan perhoni juuri pinnassa käyneelle kalalle. Kala nappasikin Hare's Eariin saman tien, mutta pääsi onneton hypyssä irti.

Keli alkoi kuuden jälkeen viiletä varsin nopeasti ja pinta-aktiivisuus loppui tyystin. Loppuillan pitelikin sitten hiljaisempaa, joten oli aika pakata kamppeet ja suunnata kotiin...

Suomenmestariksi

2007-09-04T18:03:00.000+02:00

Menneenä viikonloppuna käytiin perhokalastuksen SM-finaalit Äyskoskella ja Kuopion Iso-Valkeisella. Seuraavassa oma versioni tapahtumista:

Pääkallonpaikalle, Tervon Lohimaahan, saavuimme perjantai-iltapäivänä. Illan ohjelmassa oli sääntöpalaveri ja arvonta. Toivoin ehkä hieman enemmän pääseväni ensimmäisenä päivänä joelle ja toisena järvelle. Toisin kuitenkin kävi ja arpa heitti ensimmäiseksi päiväksi järvelle. Aikaisempien harjoitusreissujen perusteella ehdin menomatkan aikana ääneen toivoa saaren alapuolista kivikkoa lodgen puolelta sekä yläkosken molempia puolia. Tuo toiveeni arvonnassa toteutui ja nähtäväksi jäi toivoinko pooleja turhaan. Arvonnan jälkeen istahdimme vielä sidontapenkin ääreen sitomaan viimehetken ottipelejä järvellä vietettävää päivää varten. Illan päätteeksi perukkeet ja muut vehkeet valmiiksi ja yöpuulle odottamaa ensimmäistä kilpailupäivää.

1. jakso: Lauantaiaamu valkeni kylmänä ja kirkkaana. Itselläni suuntana oli siis järvi. Joella jaksot alkoivat jo aamuseitsemältä, mutta järvellä pari tuntia myöhemmin. Näin ilma ehtikin lämmetä ja aurinko kivuta taivaalle ennen kuin kalastus järvellä pääsi vauhtiin. Aloitusperhot oli päätetty etukäteen, siimavalinta mietitytti aivan jakson alkuun asti. Aloitukseen päätyi lopulta lasisiima boobylla ja kahdella liitsillä varustettuna. Suuntasimme heti alkuun järven peräkulmaan moottoritien varteen. Eipä aikaakaan kun booby petti 41-senttisen kirjolohen ja peli kalojen osalta SM-finaaleissa oli avattu. Kala jäi lopulta ainoakseni jaksolla, vaikka tapahtumien puolesta mahdollisuuksia oli useampaankin. Kala toi jaksolta 4. sijan ja koko porukan keskuudessa kalansaanti näytti olevan hankalaa. Joelta kantautuvat huhut sen sijaan lupailivat mukavia saaliita jokipäivää ajatellen.

2. jakso: Toiselle jaksolle vaihdoin siimaksi 3-uppoavan. Perhoina perukkeessa kävi liuta eri värisiä boobyja, blobeja, nomadeja ja liitsejä. Samaisesta kulmasta kuin ensimmäisellä jaksolla, nousi noin jakson puolessa välissä jälleen 41-senttinen kirjolohi. Tällä kertaa ottipelinä oli musta oranssipäinen liitsi. Muuten jakson tapahtumat olivat varsin vähissä. Kala toi kuitenkin 3. sijan ja kahden jakson jälkeen olin toinen kahdesta kalastajasta, jotka olivat saaneet molemmilta järvijaksoilta kalaa.

3. jakso: Kolmannen jakson kalastin 3-uppoavalla siimalla, aivan kuten edellisen. Tällä kertaa aloitimme kalastuksen uimarannan tuntumasta ruohikkoisesta poukamasta ja pian sainkin 43-senttisen kirjolohen suolinamilla. Moottoritien varren kulma oli tällä jaksolla täysin kalastamatta, joten päätimme vaihtaa paikkaa sinne, koska uimarannan tienoo alkoi jälleen ruuhkautua. Paikan vaihdos kannatti ja jonkun ajan kuluttua mustalla oranssipäisellä liitsillä nousi 46 sentin mittainen kirjolohi. Venekaverini sai samasta paikasta vielä yhden kalan. Kaksi kalaa toivat jaksolla toisen sijan.

Illalla hotellilla tulokset ensimmäiseltä päivältä alkoivat pikkuhiljaa kerääntyä. Ainoana järveltä kolmelta jaksolta kalaa saaneena olin ensimmäisen päivän jälkeen toisella sijalla. Auramaan Kalle oli kärjessä 7:llä pisteellä, itse siis kaksi pistettä jäljessä. Pisteen päässä minusta olikin jo iso joukku joella kilpailleita.

4. jakso: Toinen päivä valkeni edellistä kylmempänä. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului pintaperhojen käyttö joella, mutta vaivoin plussan puolella oleva keli muutti suunnitelmat. Jakson käynnistinkin larvasetillä poolista 7, joka sijaitsi lodgen puolella saaren alapuolella. Kaloja tuli harvakseltaan sieltä täältä, ei niinkään mistään hotspotista. Lopputuloksena viisi kalaa, jotka kaikki tulivat uppovehkeillä. Kaksi vaaleanruskealla larvalla, kaksi punotulla vihreällä ja yksi vihreällä, jossa punainen iskupiste. Viidellä kalalla irtosi toinen sija jaksolta ja itseluottamus joella oli kohdallaan.

5. jakso: Ennen seuraavan jakson alkua alkoikin sataa ja tuulla oikein urakalla. Sadetta jatkuikin koko päivän kilpailun loppuun asti. Vuorossa oli pooli 4, yläkosken niskalta pitkälle Patolan suvantoon. Sateesta ja tuulesta huolimatta aloitin pintaperhoilla aivan rantamatalista ja eteninen varovasti keskemmälle. Caddikseen ja F-Fly:hin sain nousemaan kolme harjusta. Dry-dropper-dropper- ja larvastus-tekniikoilla kalastin läpi koskiosuuden, mutta saaliina vain alamittaisia taimenia. Palasin larvojen kanssa loppuliu'un alueelle ja sain siitä vielä kaksi harjusta ja kaksi kirjolohta. Lopputuloksena 7 kalaa ja jaksovoitto. Yksi jakso oli vielä jäljellä ja tilanne näytti kannaltani hyvältä. Luvassa oli vieläpä yläkosken toinen puoli, jonka tiesin hyväksi pooliksi, vaikka siitä ei kilpailussa järin suuria saalita oltu saatukaan.

6. jakso: Viimeisen poolin (numero 1) aloitin jälleen pintaperhoilla. Tosin Caddiksen tilalle vaihdoin Parachute Adamsin, koska pieniä harmaita päivänkorentoja näytti kuoriutuvan. Heti alkuun sillan alapuolisesta "poolista" sain pinnassa käyneen mitallisen harjuksen ja siirryin poolin alaosaan. Sieltä Adamsilla vielä kaksi muuta kalaa. Vaihdoin tilalle Caddikset ja tartutin ison taimenen. Kala syöksyi alavirtaan kohti alapuolista poolia, joten yritin jarruttaa sen menoa. Tuloksena #14-kokoisen koukun suoristuminen. Loppujaksoksi vaihto larvasettiin ja kaksi kalaa poolin alaosasta. Aivan lopuksi mittaukseen toin vielä nymfiin napanneen sillan alla pintoneen kalan. Saldo poolilta oli 6 kalaa ja sai aikaan ison tuuletuksen jakson päätyttyä.

Vuorossa kamojen pakkaus hotellilla ja armoton odotus, kun vielä kolme muuta ryhmää olivat kalalla. Voittoon järvellä kalastavalla Vappulan Antilla oli jaksovoiton saadessaan mahdollisuus. Antti jäi kuitenkin kalatta ja ensimmäinen suomenmestaruus varmistui! Loistava fiilis! SM-mitalin lisäksi voitto varmisti paikan ensi vuoden MM-joukkueeseen, joka matkaa Uuteen-Seelantiin.

Kaiken kaikkiaan kilpailut oli järjestetty erittäin hyvin. Myös poolit olivat tasaisia, mikä teki kilpailusta jännittävän ja tasaisen loppuun asti. Ehdottomasti yhdet parhaiten järjestetyistä kilpailuista, missä olen kotimaassa mukana ollut. Toivottavasti samoissa maisemissa nähdään kilpailuita myös jatkossa. SM-finaalin tulokset kokonaisuudessaan nähtävissä Perhokalastajat.netissä.

Äyskoskella

2007-08-22T07:44:00.000+02:00

Tulipa taas yksi lupa heitettyä Äyskoskella. Mukavaa ja kalaa oli niinkuin ennenkin.

Reissu tuli aloitettua "fiksusti". Lompsin kävelysillalle ja lirputtelin streameria alavirtaan niin johan sieltä joku taimen pomppasi ilmaan. Eipä vaan jäänyt kiinni. No pelimiehenä siitä sitten sillalta ylävirtaan streameria heittämään. Eikös sieltäkin joku nelivitonen loikannut. Huti vaan oli taas. Ajattelin: "josko sitä toisen kerran heittäis, jos tuo vielä uusiks hyppäis". Heitin vaan metrillä sivuun. Ja siitähän pomppasi ilmaan kuudenkympin fisu, joka tarrasi kiinni myös streameriin. Tulipa kiire sillalta alas. Siinä kun pääsi remuamaan alas ja vielä vähän matkaa kalan perään alavirtaan, niin irtihän se lopulta pääsi. Ja harmittaahan se.

No, onneksi kalaa tuli tuon tapauksen lisäksi mukavasti. Oli taimenta, oli harjusta ja oli kirjolohta. Mukavaa kalastusta tuli vietettyä taas vuorokauden verran. Ja toki myös hyvää treeniä parin viikon päästä käytäviä SM-finaaleita varten.

Pisteenä i:n päälle sain vielä pinturilla 55 senttisen taimenen. Komeasti otti melkein koko heittosiiman mittaisen syöksyn heti kärkeen. Pienen taiston jälkeen haavissa komeili yksi tämän kesän hienoimmista taimenista.

Tuloslaksentaa

2007-08-15T08:53:00.000+02:00

Joukkuekilpailun pistelaskussa palattiin siis vanhaan tuttuun päin metsää menevään pistelaskuun. Mutta kuten sanottua, kaikilla tavoilla joku saadaan voittajaksi. Kaksi kärkijoukkuetta saivat kalaa tasaisesti ja heidän sijoituksensa ei olisi muuttunut pistelaskun ollessa toinen. Alla olevat tulokset on laskettu Karkkilan joukkuekilpailuissa käytössä olleella pistelaskulla, joka todettiin erittäin hyväksi ja oli käytössä pari kertaa. Ihmettelenkin suuresti, miksei asiaan kiinnitetty tänä vuonna huomiota vaan palattiin kehityksessä roima askel taaksepäin. Alla toimivan pistelaskun mukaan lasketut pisteet.

1. Lounaissaariston UK
2. Ääneseudun PK 1
3. Keuruun PK
4. Perhonjokilaakson PK
5. Espoon PK 1
6. Keski-Suomen PK 1
7. Länsirannikon PK
8. Espoon PK 2
9. Saaristomeren PK
10. Ääneseudun PK 2
11. Järvi-Suomen KPK 1
12. Järvi-Suomen KPK 2
13. Keski-Suomen PK 2
14. Selkämeren PK
15. Jyväskylän Yliopiston KS
16. Pirkanmaan PK 1
17. Pirkanmaan PK 2
18. Savonlinnanseudun PK
19. Varsinais-Suomi PK
19. Jämsänjokilaakson PK

Tuloksista nähdään, että jaksoja blankanneet joukkueet eivät sijoitu kirkkaimpaan kärkeen, kun mukana on kaikilta jaksoilta kalaa saaneita joukkueita. Ehkä tämä on itsensä kiusaamista. Mutta suututtaa olla ennakko...tai toisintotapauksena saman pistelaskusysteemin epäkohdille useampaan kertaan. Viime kerralla Kynäsjoella jäimme ainoana kaikilta jaksoilta kalaa saaneena joukkueena kokonaan pois kärkikolmikosta.

Olen kirjoittanut sääntömuutoksista esityksen PKJ:lle ja toivon, että siellä ymmäretään mistä asiassa on kysymys.

Pahin mahdollinen sijoitus

2007-08-14T12:20:00.000+02:00

Janne Ahosen tapaan...ja Keuruun Perhokalastajien tapaan sijoituimme jälleen kerraan seurajoukkueiden SM-kilpailussa neljännelle sijalle. Voiton kilpailussa veivät Lounaissaariston Urheilukalastajat, toiselle sijalle sijoittui Ääneseudun Perhokalastajien ykkösjoukkue ja kolmannelle tilalle Keski-Suomen Perhokalastajien ykkösjoukkue.

Kuten taimenkilpailuissa on tapana, hiljeni kalan tulo kilpailun loppua kohden varsin paljon. Seuraavassa hieman raporttia Keuruun porukan touhuista:

Ensimmäiselle jaksolle Kärmekosken vastarannalle joukkueemme suuntasi luottavaisin mielin. Eipä aikaakaan kun ensimmäinen harjus kävi kurkkaamassa pintaperhoa, vaan eipä tarttunut. Muutama minuutti lisää ja vein mittakaukaloon 36-senttisen harjuksen. Tämä kaveri nappasi larvaan. Hetki lisää ja Ruokosen Timo kiikutti larvaan napanneen 34-senttisen harjuksen valvojille. Ja noin puolen tunnin kalastuksen jälkeen Lähteenmäen Martti mittautti pintaperhoon haksahtaneen 35-senttisen harjuksen. Loppujaksosta Timo sai vielä yhden taimenen pyörähtämään Skateriin, mutta saaliiksi jäi yksi harjus per mies.

Ensimmäisen jakson jälkeen joukkueemme tunnelma latistui, kun kuulimme yksityiskohdat kilpailun pistelaskusysteemistä. Järjestäjien suitsuttama joukkueen tasaisuus jaksoilla oli pelkkää puhetta ja tajusimme että pistelaskusysteemi on sama fiasko kuin Kynäsjoella aikanaan. Tuosta pistelaskustahan meillä oli hyviä kokemuksia, kun ainoana kaikilta jaksoilta kalaa saaneena joukkueena emme mahtuneet edes mitaleille. Suurin ongelma kyseisessä systeemissä on se, ettei joukkueille jaeta jaksopisteitä. Tuo aiheuttaa sen, ettei jaksoilla ole käytännössä mitään merkitystä. Kun pääset "ottimonttuun" tai sopivaan pupahätsiin kalalle, niin kaikki vetävät kalaa niin pirusti, mikä on sama kuin se että toisesta joukkueesta yksi mies kalaa kolmelta jaksolta.

Nurinat eivät auttaneet, joten kalaan oli mentävä uudemman kerran. Tällä kertaa kotirannan puolelle Kärmekoskea. Jakson ainoaksi kalaksi jäi larvalla saamani harjus. Pahaksi onneksemme Timo katkoi perukkeet yhden taimenen kanssa jakson aikana.

Seuraavana päivänä kalastus jatkui samaan tyyliin kuin lauantaina. Aamujakso oli hankala ja noin kolme minuuttia ennen jakson loppua sain Makaasinikoskelta kaivettua 40 cm harjuksen. Mittauksessa käytin aiemmin jo yhden taimenen, joka jäi valitettavasti alle mitan. Tuo nymfiin napannut harjus jäi joukkueemme ainoaksi kolmannella jaksolla.

Viimeisellä jaksolla olisi kalaa saatava siis runsaasti, tai ainakin joka miehelle jos mitaleille vielä mielimme. Jakso Luijankosken saaripoolissa alkoikin hyvin, kun hetken kalastuksen jälkeen sain haaviin 41 cm taimenen sivu-uomasta. Martti jatkoi kalastusta sivu-uomassa minun kalani jälkeen ja haavikin pian taimenen. Epäonneksemme se oli pari senttiä alamittainen. Hetken kulutta Martti tartutti toisen taimenen, joka vaikutti mittakalalta. Pahaksi onneksemme kala katkoi perukkeen ahtaassa paikassa ja yksi taimen jäi jaksomme saaliiksi.

Lopputulos kilpailussa oli siis osaltamme neljäs tila. Erityisesti harmittamaan jäi tuo pistelasku, vaikka se ei lopputuloksiin ainakaan aivan kärjessä vaikuttanut. Kolmannen ja neljännen sijan kohtalosta en ole aivan varma ja siitä alaspäin sijoitukset olisivat muuttuneet selvästi. Hävisimme melkein kaikilta jaksoilta kalaa saaneina Länsirannikon Perhokalastajille, jotka saivat kalaa vain kahdelta jaksolta. Mutta kun jaksoilla ei ollut mitään merkitystä, tällaista pääsee tapahtumaan...

Kisan jälkimaininkeina olen tällä hetkellä työstämässä PKJ:lle esitystä yhtenäisten sääntöjen laatimisesta myös joukkuekilpailuun, jotta jokavuotiselta sääntörukkaukselta säästytään tulevaisuudessa. Ja jotta vastaavanlaisilta fiaskoilta pistelaskun suhteen vältytään tulevaisuudessa.

Seurajoukkueiden SM-kilpailut lähestyvät

2007-08-06T08:06:00.000+02:00

Tulevana viikonloppuna kyseiset kilpailut siis kisataan Kapeenkoskella. Minä, Ruokosen Timo ja Lähteemäen Martti olemme lähdössä mukaan kilpailuun puolustamaan Keuruun Perhokalastajat ry:n viime vuotista mestaruutta.

Kilpailuun on siis näillä näkymin saapumassa joukkueita vajaa kolmekymmentä kappaletta, joten luvassa on tiukka kisa. Meidän etunamme on kuitenkin se, että Virtalankoskelta matkaan lähteneinä olemme kaikki aloittaneet perhokalastusuramme taimenta kalastaen. Samaa ei voida varmasti sanoa kaikista muista joukkueista.

Luvassa on siis jälleen viime hetken perhonsidontaa ja taktiikoiden punontaa. Ensi viikonlopun jälkeen olemme aiheesta huomattavasti viisaampia.

Testireissu

2007-08-02T07:11:00.000+02:00

Tälläkin kertaa kyseinen testireissu suuntautui Äyskoskelle. Testissä olivat lähinnä dry-dropper-dropper tekniikka, sekä Pohjolan Perhokalastajasta silmään osunut hyvän näköinen streameri, Hollow Deceiver.

Loppupeleistä kalastus menikin paljolti pintaperhon heittämiseksi, kun se nyt vaan sattuu olemaan niin mukavaa. Ja kun sillä sai vieläpä aikaan tapahtumia. Pintaperhoon haksahti viikonlopun aikana useampi harjus, taimen ja jopa joku vanha kirjolohikin. Näistä viimeinen antoi kyllä siiman päässä ehdottomasti parhaat kyydit.

Hyviä kokemuksia sain myös Deceiverin uitosta. Perho näyttää vedessä todella hyvältä ja sen pyrtsö on erittäin elävän oloinen. Liekö kalat myöskin innostuneet tästä, sillä useampi kookas taimen kävi hätistelemässä perhoani. Suurin kyseisellä perholla ylös saatu taimen oli tällä kertaa n. 53 cm.

Vesi oli viime kerrasta laskenut huomattavasti, noin parikymmentä senttiä. Tosin se taisi puolestaan olla noussut Pirkkalaisen Jannen viikko sitten suorittaman visiitin jälkeen. Yllättävän nopeasti se näyttää noinkin iso vesi reagoivan tämän kesäisiin sateisiin ja kuivempiin jaksoihin.

Ennätystaimenen jahdissa

2007-07-17T07:51:00.000+02:00

Tarkemmin kuvailtuna siis kalassa Äyskoskella. Valitettavasti tällä kertaa ennätystaimen ei napannut. Tai itse asiassa nappasi kahdestikin, mutta kun ei niin ei...Kerronpa tapauksista hieman tarkemmin.

Iltahämärissä heittelin tinseliä kävelysillan yläpuolella. Pari pienempää kalaa olin jo saanut komeasti hyppäämään tinseliin muutaman kymmenen metrin matkalla. Hieman sillasta ylöspäin heitin tinselin päävirran toiselle puolelle ja se pinkaisi vauhdilla alavirtaan. Metrisellä loikalla sen perään syöksyi myös arviolta n. 65 senttinen taimen. Huti. Pari heittoa myöhemmin ehdin jo kirota, ettei kala taida ottaa uudestaan, kun ei mitään tapahdu. Pyörähdys. Ja jälleen huti. Nyt kuitenkin havaitsin, että ottaahan se vielä. Muutama heitto lisää ja valtava tärppi! Kala möyhähti pinnassa pari kertaa ja syöksyi päävirtaan ja siitä alavirtaan niin että siimat vinkui. Tuota syöksyä jatkui jonkin aikaa ja sitten siimat vaan löystyivät. Saivatpa sillalla katselevat venäläisturistit pikaopetuksen suomalaisista kirosanoista.

Toinen tapaus sattui keskellä päivää maantiesillan alapuolisissa kuohuissa. Olin kuohujen reunoja heitellyt nymfeillä, pintureilla ja larvoilla. Nyt päässä oli pari larvaa ja nymfi ja olin aivan valkoisten kuohujen lähellä. "Sama kait se jo kerran nakkaan nämä perhot tuonne kuohuun", mietin päässäni. No sinne menivät. Jäätävä tärppi. Vielä jäätävämpi kuin eilinen tinselitärppi. Vapa niijasi kaksi kertaa kahvasta asti, kun kala polkaisi muutaman kerran kuohuissa. Sen jälkeen se otti suunnaan alavirtaan ja 0.20 peruke sanoin *naps*. Siinä meni se toinen.

Näiden kahden tapauksen lisäksi kalaa tuli kyllä reilusti. Oli taimenia ja oli harjuksia. Suurin taimen jäi tällä kertaa 50 senttiin, mutta suurin harjus oli komeat 48 senttiä. Paransinpa siinä Ruotsin MM-kisojen aikaista harjusennätystäni sentillä. Ja vieläpä suht eteläisen Suomen koskivesistä. Ei hassumpaa! Perhoista toimivat niin pupat, larvat, nymfit, pinturit kuin streameritkin.

Varsinkin isoimpien mörssäreiden kanssa käydyistä taistoista jäi jotain pientä hampaankoloon, joten revanssia on lähdettävä hakemaan...

Penkin ääreltä tuumailtua

2007-07-12T08:00:00.000+02:00

Karsinnat todellakin ovat tältä vuodelta paketissa. Omalta kohdaltani olen varsin tyytyväinen kauden kisailuun tähän mennessä. Kaikki kolme kisaa olivat uusia, joten sijoitukset niistä eivät ole ollenkaan hassumpia. Enkä todellakaan ehtinyt käydä missään edes treenaamassa, mikä ei koskaan ole hyvä asia. Huopanan 2. ja Utajärven 3. sija takasivat siis yhteensä 3730 ja rankingin 11. tilan. Finaaliin pääsiin siis paikalta 16.

Nyt tässä hieman sateisempina päivinä on tullut istuskeltua sidontapenkin äärellä. Perhoja on tullut tehtyä monenlaisia: omia luottopelejä, sekä paljon uusia MM-kisoissa opittuja malleja kesän koitoksiin testattavaksi.

Samoin on tullut pohdittua mahdollisia tulevia sääntömuutoksia, lähinnä väkäsettömien koukkujen osalta (aiheesta lisää Janne Pirkkalaisen blogissa ja Perhokalastajat.netissä). Itse näen tuon tervetulleena uudistuksena, eipä tarvitse enää arpoa onko väkäset viilattu vai ei. Ja omasta mielestäni kalastuksen suuntaaminen C&R-kalastukseksi ja väkäsettömien koukkujen käytön yleistyminen on pelkästään hyvästä maamme kalakannoille. Täältä ne tahtovat perhokalastajat lähteä johonkin päin maailmaa kalaan "auvoisemmille kalavesille", mistä kalaa löytyy enemmän ja se on isompaa. Tähänhän ei tietenkään ole mitään vaikutusta asialla, ettei muualla maailmassa kaloja juurikan kolkata, siellä ei verkoteta, eikä juurikaan harrasteta vetouistelua järvialueilla. Kyllä ulkomaiset kalastajat MM-kisojen aikaan kauhulla katselivat ja ihmettelivät suomalaista kalojen tappamista.

Joka tapauksessa näiden mahdollisesti tulevien sääntömuutosten nojalla on tullut jäljitettyä erilaisia väkäsettömien koukkujen valmistajia. Tämän tuloksena testiin on saapumassa erä Hanákin Competition Fly Hookseja.

Kunhan tästä sidontapenkin äärestä pääsee pystyyn, on hyvä aika lähteä testaamaan aikaansaatuja perhoja käytännössä tulevana lauantaina Äyskoskelle.

Finaalipaikka varmistuu

2007-07-08T15:11:00.000+02:00

Säätiedotus ei lupaillut kovin maireaa keliä Utajärven Valkeisen kilpailua ajatellen. Valitettavasti tällä kertaa säätiedotus oli todellakin oikeassa. Vettä tuli koko päivän vähän, paljon tai aivan liikaa. No, tulipahan samalla testattua kahluuvarusteiden vedenpitävyys. Parissa rajuimmassa kuurossa vettä tuli nimittäin sen verran rankasti, että suihkusta ei saa tulemaan niin paljon vettä. Toisen jakson alku siirtyi rajun ukkoskuuron takia hieman, mutta koko kilpailun aikataulu ei siitä suurempaa myöhästymistä kokenut. Tavoitteena itselläni kisaan lähdettäessä oli siis sijoittuminen 8:n parhaan joukkoon, mikä tarkoittaisi pistepotin karttumista ja finaalipaikan varmistumista.

Kilpailu kokonaisuudessaan oli vähäkalainen. Aivan takuuseen en seuraavista laskelmista mene, mutta väittäisin, että kisassa tuli yhteensä 15 kalaa, joista yksi oli kirjolohi ja loput siikoja. 19 kilpailijasta 11 sai kalaa. Ensimmäisestä jaksosta lähtien huomattiin, ettei pisteille nouseminen vaatisi kalaa kuin yhdeltä jaksolta. Näin ollen parin ensimmäisen jakson blankit eivät jaksaneet itseänikään sen kummemmin harmittaa.

Valkeisjärvi ei ole syvä. Syvin paikka lieneen kolmen metrin luokkaa. Suurin osa muista kilpailijoista näytti onkivan pintasiimoilla. Itse en suuri pintasiimojen ystävä ole, mutta lähdin myös alussa liikkeelle pintasiiman kanssa. Fluorocarbon perukkeella, pienellä upotuksella ja hitaalla uitolla perhot saa mukavasti uimaan välivedessä. Tulosta en kuitenkaan saanut aikaan kyseisellä tekniikalla ja ensimmäinen jakso meni siis nollille. Juttutuokio rannassa paljasti, että kalaa oli tullut nopeilla uitoilla ja nymfeillä sekä liitseillä. Seuraavalle jaksolle varustauduinkin hieman erilaisella setillä. Siimana palveli lasisiima ja päässä oli niin nymfejä kuin liitsejä. Tulipa jakson aikana kokeiltua ihan kirjolohtakin. Kaikki tämä tuloksetta.

Kolmannelle jaksolle vaihdoin jälleen taktiikkaa, vaikka suurin osa muista onki edelleen suhteellisen nopealla uitolla ja pinnan tuntumasta. Siimana oli edelleen lasisiima, mutta päähän laitoin pieniä 12-18 kokoisia buzzereita ja nymfejä. Niitä uitin niin hitaasti kuin mahdollista ja ruoppasinkin ylös pohjasta löytyvää limaa. Pohjan tuntumasta löytyi muutakin kuin pelkkää limaa. Melkein heti jakson alussa sain 42 senttisen siian #16-kokoisella oliivilla nymfillä ja hetkeä ennen jakson loppua toisen 30-senttisen #12-koon Pheasant Taililla. Tuloksena jaksovoitto, vieläpä arvokas kahden kalan sellainen, koska se nosti minut ohi kaikista yhden kalan jaksovoittajista.

Viimeiselle jaksolle lähdin samoin eväin, joskin tulos jäi hieman laihemmaksi. Yhden massiivisen siikatärpin kylläkin sain, mutta en valitettavasti saanut kalaa tarttumaan. Tilannetta voisi kuvailla seuraavasti: rankka "vastapallo"-tärppi, jota seurasi meikän vastaisku. Kala kuitenkin irtosi samoin tein, mutta perhoissa tuntui vielä uusi tömäys. Perhojen ylös nostaminen paljasti päätyperhosta jättimäisen siian suomun. Kala oli siis todennäköisesti puraissut keskiperhoon, jonka jälkeen olin vielä nykäissyt siltä toisella tökkäisyllä suomut mukaan päätyperholla. Isoja siikojahan tuolta löytyy, olisiko suurin viime vuoden kisoissa ollut jotain 59 sentin luokkaa...Tänä vuonna suurin siika jäi kuitenki alle 50 senttiin.

Loppujen lopuksi vain kaksi miestä sai kalaa kahdelta jaksolta. Itse sijoituin parhaiten yhden jakson kalansaajista ja päädyin lopputuloksissa sijalle kolme. Pisteitä sijasta irtoaa reilut 1700 kappaletta, mikä kasvattaa kokonaispistesaaliini hieman päälle 3700 pisteeseen. Nuo pisteethän riittävät helposti finaaliin. Niiltä ostin tavoite saavutettu.

Siimat kireällä Survosenkoskella

2007-07-04T13:21:00.000+02:00

Ensisilmäykseltä vesi näytti olevan suhteellisen matalalla, ei kuitenkaan verrattavissa esim. viime vuoden samaan ajankohtaan. Alustavien tietojen mukaan taimenet olivat viime aikoina loistaneet lähinnä poissaolollaan, mutta kirjolohia oli jonkun verran noussut. Parkkipaikalla autoja oli muutama ja ylökosken niska ja loppuliuku olivat virvelimiesten kansoittamia, joten suuntasin heti Myllykosken suuntaan, alkuperäisenä tarkoituksena tallustaa suoraan alimmalle koskelle. Myllykoski oli kuitenkin tyhjä joten jäin siihen heittämään.

Alussa testailin loppuliu'ussa dry-dropper-dropper-tekniikkaa. Täytyy sanoa, että homma vaatii vielä jokseenkin treeniä. Saaliina kyllä iso läjä salakoita, särkiä ja ahvenia, mutta ei muuta mainittavaa. Homma tuntuu luonnistavan parhaiten ylävirtaan hietettäessä, vaikka sillä pitäisi kyetä käsittääkseni onkimaan myös alavirran suuntaan.

Jonkin aikaa tahkottuani kyseisellä tekniikalla vaihdoin pieniin nymfeihin ja suuntasin ylävirtaan. Eipä kauaakaan kun ensimmäinen pieneen vihreään larvaan napannut kirjolohi potki haavin pohjalla. Kaveri oli selvästi viettänyt koskessa jo pidemmän aikaa ja tarjosikin mukavan vastuksen siiman päässä. Hetki sen jälkeen tartutin pienellä kuulapupalla pikkuruisesta poterosta mukavan taimenen, mutta sepä onnistui pienen väännön jälkeen sotkemaan sivuperukkeen kiviin ja pääsi irti. Illan ensimmäiset huippuhetket koettiin, kun tarjosin nymfini myllyn sivu-uoman kuohuihin. Ensimmäisellä heitolla reilu, arviolta n. 50 sentin taimen tarrasi perhoon. Sain pidettyä kalaa pienessä parin-kolmen metrin mittaisessa poterossa hetken ja näin sen useamman kerran, kun se möyrähteli pinnassa. Sen jälkeen se päätti lähteä alavirtaan, mikä tiesi ongelmia. Kalahan ui nätisti sivu-uoman yli laitetun sillan alta, mutta itse en ollut järin innostunut ajatuksesta, joten yritin jarruttaa sen menoa. Tuloksen katkennut peruke ja armoton harmitus.

Iltahan oli kuitenkin vielä nuori, joten jatkoin sivu-uomaa ylävirtaan. Heti myllyrakennuksen kohdalta tarrasi kiinni toinen kala. Hetkeen en ole Suomessa moista taistoa käynyt! Lopulta sain kalan haaviin Myllykosken niskalta, reilut parikymmentä metriä ottikohdasta ylävirtaan. Mittauksen tuloksena oli 44 senttinen todella kaunis kirjolohi, jolle Hare's ear näytti maistuneen. Myöhemmin illalla sain vielä tuon haavimis- ja ottipaikan välisistä kuohuista yhden kirjolohen, sekin Hare's earilla.

Siirryin takaisin Myllykosken pääuomaan ja sain vielä kaksi vanhempaa taimenta, toinen 44 ja toinen 45 senttiä. Ensimmäinen nappasi vihreään larvaan ja toinen riikinkukkorunkoiseen nymfiin. Illan päätteeksi, kun porukka koskella alkoi vähetä, nappasin vielä yhden kirjolohen yläkosken kuohuista.

Kotimatkalla ihmettelinkin, mitä edelliset kalastajat ovat koskella touhunneet, jos eivät kalaa kerran ole saaneet...

Jännää on

2007-07-03T07:20:00.000+02:00

Nyt kun viikonlopun tulokset löytyvät SM-tulospalvelusta, niin voidaan todeta tilanteen olevan jokseenkin tiukka. Itse olen 3044 pisteellä rankingin sijalla 35. Periaatteessa tiedän kuitenkin olevani yhtä sijaa korkeammalla, koska Holttisen Nikolai on finaalin aikaan häämatkalla. Kisoja on kuitenkin jäljellä vielä kolme kappaletta, joten takaa voi tulla vielä useampikin kaveri ohi. Mutta toisaalta olen myös itse mukana yhdessä noista kolmesta kisasta, eli voin vielä itse vaikuttaa siihen, ettei tarvitsisi alkaa jännäämään muiden kisojen tuloksia.

Joka tapauksessa kaikki kisat saadaan pakettiin ensi viikonloppuna, joten sen jälkeen ollaan paljon viisaampia. Nyt istahdankin hetkeksi perhopenkin ääreen ja kietaisen muutaman perhon tulevan viikonlopun kisaa varten. Sama homma jatkuu huomenna. Ja tänään illasta töiden jälkeen lähden Survosenkoskelle treenaamaan dry-dropper-dropper-kalastusta, katsotaan mitä hommasta jää käteen.

Pistepotti karttuu

2007-07-02T08:15:00.000+02:00

Huopanankosken karsinnat on käyty ja seuraavassa pieni yhteenveto siitä, miten kisa omalla kohdalla eteni.

Tunnetusti Huopanan karsinnat ovat olleet kalastusta läpi yön ja nukkuminen on jäänyt vähemmälle. Niin tänäkin vuonna. Etukäteistarkastelun perusteella A tai C-ryhmät vaikuttivat houkuttelevimmilta taukojen ja kalastusaikojen perusteella. No, minun arpaonnella se tarkoittaa silloin luonnollisesti B-ryhmää. Eipä homma alkanut muutenkaan kovin hyvin, kun ensimmäiselle jaksolle valmistautuessani totesin kahluuhousujeni henkseleiden olevan edellisen reissun jäljiltä Kemissä. Onneksi se ei vesitilanteesta, reikäpäisyydestä ja leveästä tukivyöstä johtuen päässyt suuremmin kilpailuani haittaamaan.

Ensimmäisen jakson kalastin poolilla 5, joka sijaitsi kosken niskalla, Niskantaloa vastapäisellä rannalla. Kellonaika jaksolle oli 02:00-04:00. Jaksovoitto irtosi tuolta jaksolta kahdella taimenella. Ensimmäisen sain haaviini heti parin minuutin kalastuksen jälkeen ja toinen nousi puolen jakson paikkeilla. Mittaa kaloilla 42 ja 44 senttiä ja molemmat purivat oliivinvihreään larvaan. Näiden lisäksi yhden taimenen irrotin näppärästi hypyssä.

Toinen jakso valkeni 09:00-11:00 seuraavana aamulla. Pooli oli numero 7 ja sijaitsi samalla puolella jokea kuin no. 5. Se sijoittui Kuninkaanväylän niskalta ylävirtaan päin aina parin-kolmenkymmenen metrin päähän maantiesillasta. Jakson saldo oli kolme mitallista kalaa. Kaksi taimenta (41 ja 46 cm) ja yksi 37 cm harjus. Ensimmäinen taimen nappasi Hare's ear nymfiin ja muut kaksi vihreään larvaan. Näiden lisäksi mittautin pari karvan verran alamittaista harjusta, jotka saalistin cdc-pinturilla. Jälleen jaksovoitto.

22:00-24:00 vuorossa oli Kuninkaanväylän yläosan pooli, numero 9. Jaksolta sain muutamia harjuksia, joista kaikki olivat alamittaisia. Lisäksi sain läjän taimenia, pienempiä ja isompia. Noista 7 kappaletta oli yli 30 cm, mutta yksikään ei valitettavasti yli vaadittua 40 senttimetriä, joten tuloksena oli tyhjä jakso.

Jottei homma menisi liian helpoksi, oli seuraava jakso 03:00-05:00 ja poolina numero 11. Tämä tarkoitti vanhan sillan alapuolista poolia ja odotettavissa oli harjuksen kalastusta. Odotellessani paikallistinkin reilusti toistakymmentä pintovaa harjusta ja aloitin pintaperhoilla. Käytin aikaa niiden kanssa noin 1 h 15 min kahden tunnin jaksosta. Saaliina oli arviolta kolmisenkymmentä harjusta, joista isoin valitettavasti vain 25 sentin luokkaa. Kun aikaa oli jäljellä kolmisen varttia, totesin ettei isompaa harjusta taida kovin helpolla löytyä, ja siirryin taimenen narraamiseen poolin yläosan kuohuista. 15 min ennen loppua sainkin haaviini taimenen, mittaa tosin harmittavasti n. 37 senttiä. Kolme minuuttia ennen loppuvihellystä tartutin yläosan peilistä riikinkukkonymfillä taimenen ja se mitattiin muutamia minuutteja myöhemmin 45 sentin mittaiseksi. Viime hetken kalalla jaksovoitto.

Viimeisen jakson kalastin jälleen niskalla 11:00-12:00, poolilla numero 1. Tällä kertaa Niskantalon puoleisella rannalla. Vartin jälkeen haavitsin Hare's eariin napanneen taimenen, jolla mittaa oli 43 senttiä. Tuolla kalalla irtosi jakson 4. sija. Kiikutin mittakaukaloon myös yhden 29 cm harjuksen, joka nappasi Goddard Caddikseen.

Lopputuloksena oli kisan 2. sija, yhden pisteen hävinneenä voittajalle. Kisan kolmonen puolestaan yhden pisteen meikäläistä perässä. Pistepotti karttui siis mukavasti, hieman yli 3000 pisteeseen, katsotaan riittääkö se jo finaalipaikkaan, lähellä se ainakin on. Vielä on kuitenkin yhdet kilpailut jäljellä Utajärven Valkeisella, joten pistepottia voi kasvattaa vielä reilusti.

Huopanankoski odottaa

2007-06-28T14:48:00.000+02:00

Juhannuksen jälkeinen viikko on kulunut lähinnä lomailun merkeissä. Toki mökkeillessä ehti käydä marabou deceivereitä hiukan tarjoamassa paikallisille hauille. Mitään suurempaa saalista ei tällä kertaa siiman päähän kuitenkaan eksynyt.

Viimeiset ja sateisemmat päivät onkin tullut istuttua sidontapenkin ääressä, kun ulkona oleilu ei suuremmin ole kiinnostanut. Huopanankosken karsintakisat siis alkavat huomenna illalla ja sidotut perhot onkin pääasiassa tehty kisoja silmällä pitäen. Penkistä on syntynyt iso läjä erilaisia pintureita, pupia, larvoja ja nymfejä. Tänään pitäisi kamojen pakkailun lomassa varmaan vielä muutama viime hetken pelastus sitaista matkaan.

Joka tapauksessa kisassa pitäisi sijoittua kärkikastiin, mikäli finaalipaikkaa tälle vuodelle halajaa. Tällä hetkellä plakkarissa on 1100 pistettä, joten mahdollisuudet finaalipaikan melkein varmaan varmistamiseen tulevassa kisassa on. Muutaman päivän kuluttua katsomme, kuinka hommassa kävi.

Kisakausi avattu

2007-06-21T10:32:00.000+02:00

Tämän kauden omalla kohdallani varsin harva kisakausi tuli siis avattua Jyväskylässä Kuusikkolammella. Paluu arkeen oli raju, kun Itävallan kristallinkirkkailta vesiltä lompsi keskisuomalaisen suolämpäreen rantaan. Taisipa tuo kalastuskin noudattaa hiukan samaa kaavaa, ei oikeen samaan tahtiin kulkenut kuin tuolla ulkomailla.

Arpa heitti B-ryhmään, eli ensimmäinen puolituntinen valvontaa ja seuraavalla itse kalalle. Kisahan kulki taistelijapari-tyyliin kilpaa lampea ympäri juosten. Liekö tuo 20 ukon ravaaminen höttöisen suolammen rantoja pitkin vaikuttanut myös osaltaan kalantulon niukkuuteen.

Ensimmäisellä puolituntisella homma näytti sentään vielä lupaavalta. Alkuun yksi tarttumaton tärppi ja hetken kuluttua kirjolohi haaviin oranssilla mustapyrstöisellä blobilla. Loppupäivä olikin sitten hiljaisempaa.

Lopputuloksissa 10. sija ja 1100 pistettä pistepottiin. Vielä jokusen tarvitsisi jos meinaa finaalipaikkaa saati sitten MM-joukkuepaikkaa tosissaan tavoitella.

Die Traun

2007-06-21T10:18:00.000+02:00

Kerrassaan uskomatonta kalastusta.

Reissuni kohteena oli siis Traunjoki, paikkoina tarkemmin Ischler Traun ja Goiserer Traun. Lisäksi kävin kalassa Traunin sivujoella Ischler Achella, sekä lähistöllä sijaitsevalla toisella joella, Mondseer Achella. Reissua voisi kuvailla tutuilla sanoilla "markkinoiden paras, joskaan ei halvin vaihtoehto"!

Majailin hotellissa täyshoidolla: kaikki muu paitsi minibaarin sisältö ja tupakka kuului hintaan. Olipa ensimmäinen kerta moiselle touhulle, mutta kyllä maistui! Maisemat jo kalapaikoille ajellessa olivat littanaan Suomeen tottuneelle aikamoista katseltavaa. Tiet ja erikokoiset joet pujottelivat kilvan molemmin puolin kohoavien Alppien välissä.

Itse kalastus jatkui samaan tyyliin kuin muutenkin hienosti alkanut reissu. Kalaa nousi niin pinnasta kuin pohjasta. Oli isoja, oli pieniä ja tietysti niitä karanneita jättiläisiä. Perhovalintoja voisi luonnehtia samaan tyylin, sekä isoja että pieniä. Välillä heitettiin isoja #8-koon pintureita ja nymfejä, välillä syytä oli tarjota pienepiä kellujia aina #24-kokoon asti. Suurin #24-kokoisella kaksisiipisjälitelmällä saatu kala oli nimittäin 43-senttinen harjus. Paikatkin vaihtelivat valkoisten kuohujen ja lähes järvimäisten suvantoalueiden välillä.

Kalaa alueelta löytyy varsin riittävästi. Taimen ja harjus ovat ainoastaan C&R-kalastuksen kohteita, kirjolohella sen sijaan on 32 cm alamitta. Kaikkia noita lajeja nousi siihen tahtiin, että itse sekosin laskuissa jo ensimmäisenä päivänä. Viiden päivän kalastuksen saldona oli arviolta noin 150-200 kappaletta jalokaloja. Tuolla luvulla tarkoitetaan siis ainoastaan yli 32 senttimetrin kaloja...

Perhoista toimivimpia olivat tällä kertaa erilaiset päivänkorentojäljitelmät, sekä erilaiset nymfit. Veden ollessa näin alkukaudesta vielä suhteellisen korkealla tuottivat nymfit vielä pintaperhoja paremmin tulosta.

Joka tapauksessa, uudestaan on päästävä...

Päivityksiä

2007-05-29T10:32:00.000+02:00

Vihdoin ehdin Itävallan pään kiireiltäni viritellä blogin asua mieleisempään suuntaan. Traunin kalareissukin tuli käytyä, pistän siitä tarinaa tänne kunhan ehdin. Nyt tahtoo olla vähän kiirus saada kaikki kamat pakettiin, sillä lento takaisin Suomeen on lähdössä torstaiaamuna. Jokusen kuvan laitoin Traunjoen reissusta Perhokalastajat.net:iin.

Tour Austria

2007-05-18T13:59:00.001+02:00

Huomenna siis kääntyy meikäläisen auton nokka suunilleen Salzburgin suuntaan. Hieman Salzburgin itäpuolella sijaitsevassa Bad Ischlissä minua odottaan hotelli viiden vuorokauden yöpymistä varten. Lauantai kuluu vielä vehkeitä viritellessä ja vinkkejä onkiessa, mutta sunnuntaina päästäänkin taas tositoimiin sitten joulukuun. Meikäläisen kalastuskohteena on Goiserer Traun, Ischler Traun ja Ischler Ache.

Huomisesta lähdöstä johtuen on tullut kamoja lyötyä kassiin ja vietettyä aikaa sidontapenkin äärellä. No se on toisaalta ollut helppoa kun olen koko viikon sairastanut, nyt on enää pää aivan tukossa, kuumetta ei enää ole. On syntynyt läjäpäin nymfejä, larvoja, pupia, emergenttejä ja pintureita. Pahus vaan kun suurin osa perhoista, mitä on tullut tehtyä ei ole omaan käyttöön. Muuten alkaisikin rasiat olla aika pullollaan. Ja onneksi ei täällä Itävallassa ole myöskään sellaisia materiaaleja mukana, mistä saisi väännettyä kisaperhoja kesäkuun 3. päivän Kuusikkolammen kisaan. No, sepä on sitten sen ajan ongelma. Nyt katseet kuitenkin kohti huomenna starttaavaa kalareissua...

Kalapäiväkirja siirtyy digitaaliseen muotoon

2007-05-14T16:24:00.000+02:00

Kuten otsikkokin jo kertoo, siirtyi ruutupaperivihkoon riipustettu kalapäiväkirja nykytekniikkaan ja jatkossa kirjoittelenkin ajatuksia tänne. Ajatuksissa homma oli jo viime vuonna, mutta se jäi ja jäi. Nyt kuitenkin Pirkkalaisen Jannen aloittama blogi antoi viimeisen sysäyksen ja tulos on tämä. Lähipäivinä on vielä edessä tietysti blogin ulkoasun viilaaminen, niin että se mielyttää kalamiehen silmää siinä missä omasta penkistä syntyvät perhotkin.

Tarkoituksenani on tänne kirjoitella yhtä sun toista kalastukseen liittyvää. Juttua tuleepi mitä suurimmalla todennäköisyydellä normaaleilta kalareissuilta, sidontapenkin äärestä, kisareissuilta ja kuka ties mistä muualta.